Ovi avautui ja sisään käveli toinen mustapukuinen mies, ilmeisesti joku Michaelin kaveri. Hän tuli Michaelin ja minun luokse.
"Sä sait sen!" hän ilahtui.
"Ei se nyt niin vaikeeta ollu. Se istu huoneessaan ja puhu puhelimessa sen paskiaisen kanssa", Michael vastasi.
"Mennää meijän huoneesee", tuntematon mies sanoi.
He irroittivat minut tuolista ja nostivat minut ylös. He kantoivat minut ovesta ulos ja veivät rappuset ylös kunnes pysähdyimme oven eteen. Michael avasi oven ja he veivät minut sisälle. Olimme kerrostalon toisessa kerroksessa. Miehet heittivät minut vanhalle sohvalle ja lukitsivat ulko-oven. Pakokeinoa ei siis ollut. He menivät keittiöön. Katselin ympärilleni kunnes näin avonaisen ikkunan. Ikkuna ei ollut iso, mutta kyllä siitä pienikokoinen tyttö mahtuisi. Nousin varovasti sohvalta ylös ja kävelin ikkunan luo. En voinut uskoa että olin tekemässä tämän. Menin puoliksi ulos ja katsoin alas. Maassa oli hiekkalaatikko. En miettinyt asiaa sen enempää. Irrotin otteeni ikkunan karmista ja hyppäsin alas.
Harryn näkökulma:
Emily ei ollut soittanut tuntiin. Onkohan hänellä kaikki hyvin? Olin soittanut hänelle muutaman kerran eikä hän ollut vastannut. Soitin hänelle vielä kerran. Ei vastausta. Päätin unohtaa koko jutun ja menin poikien kanssa olohuoneeseen. Katsoimme jalkapalloa. En kuitenkaan saanut Emilyä mielestäni.
"Harry. Mitä sä mietit?" Liam kysyi.
"En mitään tärkeetä", sanoin vaikka tämä oli ERITTÄIN tärkeää.
"Sua vaivaa joku. Kyl voit meille kertoo", Niall sanoi.
"Emily", vastasin hiljaa ja katsoin maahan.
"Oooooh onko meidän pikku Harry rakastunu", Louis kiusoitteli.
"En oo. Tää ei oo sitä. Louis tää on oikeesti vakava juttu", sanoin.
Poikien ilmeet muuttuivat hetkessä vakaviksi.
"Mitä on sattunu Harry?" Liam kysyi rauhallisesti.
"Se tässä just on. Ku mäkään en tiedä", vastasin.
"Ku me puhuttiin puhelimessa ni se vaa yhtäkkii katkes enkä saa sitä enää kiinni", jatkoin.
"Ehkä sen yhteys katkes tai sähköt meni tai akku loppu tai jotaa. Ei sille oo varmaan käyny mitään vakavaa. Se luultavasti soittaa sulle aamulla", Liam rauhoitteli. Liam oli oikeassa. Ei minun kannattaisi panikoida.
Emilyn näkökulma:
Tömähdin hiekkalaatikolle. Pudotus ei ollut kauhean korkea. Vain muutama metri. Nousin ylös ja juoksin vieressä olevaan metsään. Kuulin huutoa huoneesta jossa olin äsken. He huomasivat että olin karannut mutta eivät enää nähneet minua. Tunsin tämän metsän. Tästä pääsisi nopeasti minun talolleni, eikä minun tarvitsisi kävellä kaupungilla ilman paitaa.
Lähdin kävelemään kotiani kohti. En voinut estää kyyneliä valumasta. Jalkani olivat kipeät. Minulla ei ollut kenkiä. Jalkapohjissani oli monia viiltoja kivien takia. Vatsaani koski todella paljon lyöntien takia. Selässä olevat viillot vuotivat verta. Poskessani oli mustelma ja huulestani tuli vieläkin verta.
Olin kotiovellani kunnes muistin ettei minulla ole edes avaimia. Lähdin takapihalle etsimään vara-avainta. Löysin avaimen ja menin sisälle. Kävelin suoraan huoneeseeni ja etsin puhelimeni. Harry oli soittanut kolmetoista kertaa ja laittanut muutamia viestejä:
Ootko sä kunnossa?
Mitä tapahtu?
Emily missä sä oot?
Soita heti ku näät nää viestit.
Katsahdin kelloa. Se näytti kolmea yöllä. En tiennyt paljon kello on siellä missä Harry on, mutta en jaksanut välittää. Hän oli huolissaan ja halusi tietää olenko kunnossa. Etsin Harryn numeron ja soitin hänelle. Hän vastasi nopeasti.
H: Emily! Ootko sä kunnossa?
Olin hetken hiljaa kunnes heilautin päätäni sivulle ja kuiskasin.
E: Ei Harry, kaikki ei oo kunnossa.
H: Mikä on?
E: Kun se puhelu katkes...
H: Nii?
Pysyin hiljaa.
H: Emily mitä on tapahtunu?
Harry kuulosti todella huolestuneelta. Ensimmäinen ihminen joka todella välitti minusta. Tunsin kyynelien valuvan poskiani pitkin.
E: Kun se puhelu katkes Michael tuli tänne. Se löi mua ja sen jälkee huumas mut jotenki et menetin tajuntani. Kun mä heräsin olin jossain huoneessa köytettynä tuoliin. Se löi mua pesäpallomailalla ja vyöllä. Sinne tuli joku sen kaveri ja ne vei mut niitten johkuu kämppää ja sit hyppäsin siellä ikkunasta ulos ja karkasin. Tulin metsän kautta kotii.
H: Satuttiks ne sua pahasti? Onks sulla paljo haavoja?
E: Selkä on verillä ja vatsa ja kyljet tosi kipeet. Huulesta tulee verta ja poskessa on mustelma. Mä oon ihan kunnossa älä huoli kyllä selviin.
H: Sun pitää mennä lääkärii.
E: En mä pysty kävellä. Mun jalkapohjat on rikki. Mulla ei ollu kenkiä.
H: Soita sinne ambulanssi.
E: Ei mul oo mitää hätää.
H: Sä soitat sen ambulanssin. Sun tarvii saada ittes kuntoon.
E: Okei mä soitan ambulanssin vaan sun takii.
H: Kiitos Emily.
Huulilleni muodostui pieni hymy. Lopetin puhelun ja soitin ambulanssin. En omasta tahdostani mutta koska Harry halusi.
Pääsin sairaalasta lääkärin hoidettua haavani. Menin taksilla kotiin. Soitin vielä illalla Harrylle kertoakseni että kaikki oli hyvin. Vaihdatin taloni lukot heti aamulla ettei Michael pääse enää sisälle.
