Emilyn näkökulma:
Otin matkalaukkuni eteisestä. Hyvästelin vielä vanhempani. Astuin aikaisemmin soittamaani pihalla odottavaan taksiin. Istuin takapenkille ja auto lähti liikkeelle suuntana lentokenttä.
Harryn näkökulma:
En tiennyt oliko Emily kunnossa. Hän ei vastaa puhelimeen kenellekkään. Tänään olisi meidän viimeinen esityksemme ennen taukoa. Aika oli mennyt nopeasti. Viisi vuotta. Neljä (nyt kolme) parasta ystävää. Maailman parhaat fanit. Olisimme erossa yli vuoden. Näin Emilyä viimeksi yli kaksi kuukautta sitten. Kävin jopa kerran hänen luonaan katsomassa mutta ketään ei ollut kotona. Minulla oli todella kova ikävä. En edes tiennyt oliko hän kunnossa. Oliko hänellä joku toinen? Halusin vain hänen luokseen, hänet kainalooni halittavaksi.
Menin alakertaan. Pojat olivat kaikki syömässä aamupalaa. Otin kulhon johon kaadoin puuroa. Pöydässä oli haikea tunnelma. Tänään asumme viimeistä päivää yhdessä. Niall lähtee Irlantiin, Liam ja Louis koteihinsa. Minä jäisin tänne Lontooseen. Vanhempani ja Gemma tulevat katsomaan meidän esitystä ja tulevat sen jälkeen luokseni. Olisin vain niin halunnut nähdä Emilyn ja esitellä hänet tänään perheelleni.
Emilyn näkökulma:
Nousin taksista ja maksoin sen. Ulkona oli muutamia kameramiehiä ottamassa kuvia. Minusta ja Harrystä oli juoruttu paljon lähiaikoina.
"Oletko menossa Harryn luo?"
"Tuleeko Phil mukaan?"
Joo minusta oli otettu kuva vanhan luokkatoverini kanssa kahvilassa kun olimme vaihtamassa kuulumisia. Hänet leimattiin heti minun uudeksi rakastajakseni. En ikinä pettäisi Harryä. En alentuisi siihen.
Kävelin lentokentän sisälle ja lähdin suoraan lähtöselvitystä kohti. Sen jälkeen ostin ruoka-automaatista ylihinnoitellun leivän ja laitoin sen kassiini. Lentokoneeseen pääsi jo sisälle joten menin portille, näytin passini ja lentolippuni ja lähdin konetta kohti.
Istuin koneessa minulle varatulle paikalle lentokoneen keskiosaan. Onnekseni olin saanut ikkunapaikan. Pian luokseni tuli noin kymmenen vuotias tyttö ja istui viereeni.
"Omg Emily!" tyttö kiljahti.
"Tunnetaaks me jostain?" kysyin hämmästyneesti.
"Ei mut sä oot Harryn tyttöystävä!" tyttö sanoi ja pomppi paikallaan.
"Aa joo nii oon", sanoin.
"Mikä sun nimi on?" kysyin.
"Nelly", tyttö sanoi ja ojensi kättään.
"Matkustatko sä ihan yksin?" kysyin.
"En mun vanhemmat on toisella rivillä mut on ne täällä", Nelly sanoi. Nyökkäsin vastaukseksi.
Lentokone oli lähdössä ja kiinnitimme Nellyn kanssa turvavyöt. Kone lähti kiihdyttämään ja pian olimme ilmassa.
"Mihin sä oot menossa?" kysyin tytöltä joka katseli maisemia ylitseni.
"Me mennään vanhempien kanssa vaan ihan lomalle Lontooseen", tyttö sanoi.
"Mihin sä sit meet?" Nelly kysyi.
"Ajattelin yllättää Harryn ja muut pojat menemällä kattomaan niitten vikaa esitystä", sanoin tytölle ja katsoin ikkunasta ulos. Minulla oli todella kova ikävä poikia ja kun puhuin siitä ikävä vaan kasvoi.
