Emilyn näkökulma:
Istuimme Harryn ja hänen perheensä kanssa ruokapöydässä juomassa teetä ja juttemassa. Keskustelimme aivan tavallisista asijoista. Yksi kysymys muutti kuitenkin kaiken.
"Mä oon kuullu että sulla on ihana perhe. Onko sulla sisaruksia?" Anne kysyi. Hymyni hyytyi heti ja katseeni painui käsiini kyyneleiden pyrkiessä silmiini. Harry silitti selkääni.
"Emily?" Anne kysyi.
"M-mun veli kuoli vähän aikaa sitten", nyyhkytin jolloin Harry tuli luokseni ja kaappasi minut halaukseen. Itkin Harryn olkapäätä vasten.
"Mä oon todella pahoillani mä en tiennyt", Anne pahoitteli.
"Ei se haittaa", kuiskasin.
"Saanko mä hetken omaa aikaa?" pyysin. Kaikki nyökkäsivät ymmärtäväisesti ja nousin pöydästä. Kävelin Harryn makuuhuoneeseen yläkerrassa ja menin sänkyyn. Laitoin Harryltä tuoksuvan peiton päälleni ja nyyhkytin tyynyä vasten. Minulla oli ikävä Ediä. Todella kova ikävä. Hetken itkeskelyn jälkeen silmäni alkoivat painua kiinni ja nukahdin Harryn sängylle.
Heräsin kun tunsin pehmeän käden silittelevän selkääni. Käännyin ja näin Harryn istuvan sängyllä. Hän hymyili nähdessään minut. Hymyilin pienesti takaisin ja nousin halaamaan Harryä.
"Kiitos", sanoin.
"Mistä?" Harry kysyi.
"Siitä että olet maailman paras poikaystävä ikinä", sanoin Harrylle ja katsoin suoraan hänen vihreisiin silmiinsä.
"Ole hyvä", Harry naurahti ja painoi huulensa vastaavilleni. Suudelma oli hento mutta rakastava. Harry vetäytyi suudelmasta.
"Kiitos että olet maailman paras tyttöystävä", hän sanoi ja painoi suukon nenänpäähäni.
"Ole hyvä", naurahdin hieman ja painoin suukon hänen nenälleen. Hän naurahti ja puristi minua kyljestä.
"Äläää toi kutittaa!" huudahdin mutta Harry jatkoi. Nauroin kippurassa hänen allaan kun hän kutitti minua kyljistä. Vihdoin hän lopetti ja nousi pois päältäni.
"Äiti sanoi että ne tekee ruokaa tänään niin voidaan käydä vaikka kävelyllä", Harry sanoi.
"Joo mennään kävelylle haluan nähdä lunta!" huusin ja pomppasin sängyltä. Olin heti kiskomassa talvitakkia päälleni kun Harry tuli luokseni ja otti minut halaukseen.
"En haluais mennä ihan vielä", hän sanoi ja veti minut takaisin sängylle. Makasimme siinä hetken kunnes nousin ylös.
"Mennään jo", pyysin ja katsoin Harryä koiranpentuilmeellä.
"Sä oot ihan mahdoton", Harry sanoi ja nousi sängyltä. Vaihdoimme lämpimät vaatteet päällemme. Menimme eteiseen sanomaan heipat Harryn perheelle, laitoimme kengät jalkaan ja lähdimme ulos. Kasvoilleni puhalsi viileä tuuli. Ulkona satoi lunta ja maassakin sitä oli jo aika riittävä kerros. Kävelimme puistossa.
"Tykkäätkö sä lumesta?" Harry kysyi.
"Mä rakastan lunta!" huudahdin ja kellahdin lumiseen maahan makaamaan. Aloin tekemään lumienkeliä maahan. Harry tuli viereeni ja aloitti myös lumienkelin. Harry nousi ylös ja auttoi minut ylös myös. Katselimme lumienkeleitä. Niistä tuli kauniit.
"Mitä me muuten viedään Louisille lahjaksi?" kysyin. Louisin synttärit olivat siis tulossa viikon päästä, samoin joulukin.
"Viedään sille kymmenen paketillista kortsuja ja muutama liukuvoide niin se varmaan on tyytyväinen", Harry sanoi. En voinut muuta kun naurahtaa.
"Mä olin tosissani", Harry sanoi.
"Toi on jopa ihanhyvä idea. Mieti ku se avaa sen lahjan kaikkien eessä ja siel on vaan kortsuja ja liukuvoidetta", nauroin.
"Joo joo!" Harry nauroi myös.
"Mennään ostamaan se heti!" huudahdin ja tartuin Harryä kädestä. Lähdimme kohti lähimmäistä kauppaa. Louis saisi parhaimman joululahjan ikinä.
