Noin kuukausi myöhemmin:
Emilyn näkökulma:
Makasin syvässä unessa karheiden, kuluneiden lakanoiden peittämällä sängyllä pää hautautuneena tyynyyn, kun korviini hiljalleen kantautui puhelimeni toistuvat kilahdukset. Aluksi ajattelin, että voisin huoletta jättää tuon pommituksen huomioimatta, mutta sama toitotus vain jatkui jatkumistaan. Lopulta nostin painavalta tuntuvaa päätäni tyynyjen syövereistä ja kurotin yöpöydälle sormieni liukuessa kylmällä pinnalla etsien tuota rasittavaa äänilähdettä. Syvien ja rentouttavien unien keskeytymisen ja viestiäänen päässäni aiheuttaman jomotuksen lisäksi onnistuin samalla kolauttamaan käsivarteni yöpöydän kulmaan. Kirosin hiljaa mielessäni, muttei suustani kantautunut sanaakaan, sillä olin todellakin liian väsynyt edes kiroamaan ääneen. Haukotus pakeni kuivilta huuliltani painaessani puhelimen käynnistysnappulaa. Näytön kirkkaus sokaisi silmäni hetkellisesti ja pahensi otsassani tuntuvaa painetta entisestään. Räpsyttelin silmiäni hetken kunnes ne tottuivat valoon ja sain katseeni kohdistettua lukuisiin ilmoituksiin. Silmiini kuitenkin ponnahti lähiaikoina kovinkin tutuksi tulleen henkilön nimi. Harry oli laittanut minulle viestiä.
Harry Styles💗: Moi.
Harry Styles💗: ?
Harry Styles💗: Missä oot?
Harry Styles💗: Heeiiiiii??
Harry Styles💗: Ootko kuollu??
Harry Styles💗: Miks et vastaa??
Harry Styles💗: Sä vastaat aina heti??
Harry Styles💗: Missä oot??
Harry Styles💗: Et voi jättää mua :(
Harry Styles💗: Emilyy?!!
Hymy kaartui vettä janoaville huulilleni kun näin brittipojan lukuisat viestit. Hitaasti mutta varmasti unesta kankeat sormeni näpyttelivät vastauksen tuon kivarapään jopa huolestuneisiin viesteihin.
Emily: Hei rauhotu. En oo kuollu. Olin nukkumas. Kello on neljä yöllä.
Harry Styles💗: Huh, moi. Aa sori. Mä vissii herätin.
Joo niin teit Harold. Tämä öinen herätys tuli ehkä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sillä tiesin etten todennäköisesti tulisi saamaan enää unta tänäyönä. En kuitenkaan halunnut Harryn tietävän turhautumisestani, joten päädyin vastaamaan neutraalisti samalla jo ties kuinka monennen haukotuksen haukkovan happea keuhkoihini.
Emily: No joo herätit mut voin kyl puhuu sulle hetken jos oli asiaa.
Vaikka yleensä olinkin todella iloinen Harryn yhteydenotoista, en silti jokaista tuntia päivästäni voisi hänen kanssaan keskustella. Tuskin jaksaisin keskustella kauaa näin aamuyöstä, tai ainakaan käydä vakavia ja hankalia keskusteluja, missä tarvitsisi käyttää aivoja ja tuoda järkeviä näkökulmia esiin.
Jomotus otsassani ei hellittänyt eivätkä silmätkään halunneet pysyä auki. Päätin nousta ylös ja lähteä alakertaan hakemaan lasillisen vettä, jotta saisin edes yksittäisiä järkeviä vastauksia Harryn kysymyksiin ja ajatuksiin. Vartaloni värähti kun asetin paljaat jalkani kylmähkölle lattialle. Nappasin lattialta harmaan ylisuuren hupparin, jossa vietin suurimman osan vapaapäivistäni, ja vetäisin sen yöasuni päälle. Kylmyydestä ja pimeydestä jännittyneet lihakset rentoutuivat huomattavasti ja tunsin olevani valmis nousemaan tästä houkutusten lämpimästä kehdosta.
Kävelin narisevia portaita alas pilkkopimeään alakertaan ja etenin sitten ripeästi keittiöön, ennen kuin joku hyökkäisi pimeässä kimppuuni. Sytytin pienen valon keittiön kaappien alla, katsahdin pikaisesti ympärilleni varmistaakseni, että olin turvassa ja vasta sitten kurotin ottamaan lasin kaapista. Olin ystävieni kanssa katsonut selkeästi liikaa kauhuelokuvia, sillä kaiken maailman demonit, sarjamurhaajat ja raiskaajat olivat jääneet takaraivooni kummittelemaan, aiheuttaen päätöntä vainoharhaisuutta jopa omassa kodissani. Muistan edelleen elävästi elokuvan, jossa erään perheen seinien sisällä asusti mies, joka kävi öisin jääkaapilla perheen nukkuessa huoneissaan onnellisina ja tietämättöminä. Kylmät väreet kohottivat ihokarvojani ja saivat minut tarkistamaan uudelleen ympäristöni. Pohtiessani mahdollista aavetta nurkan takana puhelimeni ilmoitti minua uudesta viestistä.
