Emilyn näkökulma:
Kyyneleet virtasivat poskillani. Kävelin korkokengissäni vesisateessa vaatteet ihan märkänä. Kaivoin laukustani puhelimeni.
Emily: Moi Ni. Mulla ois vähän asiaa. Missä oot?
Niall: Ollaan täällä hotellilla poikien kanssa. Onks kaikki hyvin?
Emily: Anna osoite. Mä tuun sinne.
Niall lähetti minulle osoitteen ja lähdin kävelemään hotellia kohti. Minua ei kiinnostanut tilata taksia. Halusin kävellä vaikka jalkojani särki kenkien takia ja painava matkalaukkuni raahautui perässäni.
Harryn näkökulma:
Romahdin polvilleni maahan. Kaduin tätä jo nyt. Emily oli minulle todella tärkeä ja rakas. En vain halunnut hänen kärsivän. Minä olin aiheuttanut hänelle pelkkää harmia ja hän oli itkenyt monet yöt sen takia. En ansainnut häntä. Hän ansaitsi parempaa. Iskin nyrkkini lattiaan. Huusin niin kovaa kuin kurkustani suinkin pystyin. Itkin vuolaammin kuin koskaan. Näin oli oikein. Hän ansaitsi parempaa.
Emilyn näkökulma:
Saavuin ison hotellin eteen. Astelin märkänä sisään ja menin suoraan hissille. Niall kertoi huoneen olevan ylin kattohuoneisto. Menin hissiin ja painoin numeroa 20. Hissi lähti liikkeelle. Näin peilistä punottavat silmäni, kyynelistä märät kasvoni, meikit valuneet pitkin naamaa ja litimärät vaatteet ja hiukset jotka valuivat vettä hissin lattialle. Hissi saapui ylimpään kerrokseen. Astuin siitä ulos ja vedin matkalaukkua perässäni. Kävelin kerroksen ainoaa ovea kohti. Menin ovelle ja yritin hengittää syvään. Se oli erittäin vaikeaa huutoitkun takia mutta ainakin yritin. Selvästikin joku kuuli minut huoneessa koska kuulin askeleiden lähestyvän ovea. Käänsin katseeni maahan. Ovi avautui.
"Emily ootko sä ihan kunnossa?" Niall kysyi. Nostin päätäni ja annoin Niallin nähdä turvonneet punaiset silmäni ja meikit ympäri naamaani.
"Emily mitä on tapahtunu?" Niall kysyi ja kaappasi minut heti halaukseen. Nyyhkytin hänen paitansa märäksi ja likaiseksi meikin takia mutta hän ei välittänyt. Hän oli hyvä ystäväni ja tiesi että olen välillä todella herkkä ja kun itken, itken kovasti. Niall käveli minä halauksessaan sohvalle ja Liam kävi hakemassa laukkuni ja sulkemassa oven. Istuin sohvalla käpertyneenä Niallin kainaloon Liam ja Louis vierelläni.
"Haluatko sä puhua?" Niall kysyi. Heilautin päätäni sivulle vastaukseksi. En ollut valmis puhumaan.
"Puhuminen auttaa", Liam sanoi ja silitti olkapäätäni.
"Harry", yritin sanoa mutten saanut enempää suustani vaan purskahdin taas itkuun.
"Mitä se teki sulle?" Louis kysyi.
"S-se jätti mut", kuiskasin. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus.
"Haluatko sä puhua siitä nyt vai vähän myöhemmin?" Niall kysyi.
"Mä haluaisin suihkuun", sanoin ja nousin sohvalta. Hain matkalaukusta pyyhkeen ja vaihtovaatteet ja kävelin kylpyhuoneeseen. Lukitsin oven ja riisuin vaatteeni ja astelin lämpimään suihkuun. Annoin veden huuhdella pois kaiken. Kyyneleet. Harryn tuoksun. Harryn maun huuliltani. Harryn kosketuksen. Seisoin suihkussa vain miettien asioita. Miksi hän jätti minut vain koska kuvitteli hänen olevansa minulle haitaksi? Hän ei ollut minulle haitaksi. Rakastin häntä. Miksi hän olisi silloin minulle haitaksi?
Harryn näkökulma:
Näin puhelimeni näytöllä Liamin kuvan. Painoin punaista luuria. En halunnut puhua kenellekkään. Halusin olla yksin ja itkeä. Tämä oli minun syytäni. Vain ja ainoastaan minun syytäni.
Emilyn näkökulma:
Seisoin suihkussa noin vartin kunnes sammutin sen ja tulin pois. Laitoin alusvaatteeni takaisin päälleni. Harry oli ostanut ne minulle. Hän oli jättänyt ne sängylleni silloin kun olin katsomassa poikien keikkaa. Hän jätti ne sinne ennen kuin petti minua sen toisen naisen kanssa. Katsoin itseäni peilistä. Mitä jos Harry oli jättänyt minut koska oli ruma? Jos hän oli jättänyt minut koska hän oli löytänyt jonkun alusvaatemallin itselleen. En ollut malli. En edes lähelläkään. Minulla oli isot, pyöreät reidet, pyöreät kasvot, kyljissä ylimääräistä rasvaa, pienet tissit, rumat hiukset ja paksut kädet. Kuka sellaisen haluaisi. Kuka sellaista rakastaisi? Ei kukaan. Se oli vain totuus. Käänsin katseeni pois peilistä ja otin lattialta kollarit ja Harryn ison t-paidan. Se tuoksui Harrylle. Minun Harrylle. Halusin hänet luokseni. Minulla oli nyt jo ikävä. Avasin lukon ovesta ja avasin sen. Pojat käänsivät katseensa minua kohti. Kaikilla kasvoillaan hieman surullinen ilme.
"Me keitettiin sulle teetä", Niall sanoi ja ojensi minulle vaaleanpunaisen kupin jossa oli hunajalta tuoksuvaa teetä.
"Kiitos", sanoin ja halasin Niallia jonka jälkeen myös muita poikia.
"Ootko sä nyt valmis puhumaan?" Liam kysyi. Nyökkäsin.
"Sen teijän esityksen jälkeen me mentiin niille ja meillä oli ihan kivaa", sanoin ja keskeytin jääden hymyilemään.
"Sitte sinne tuli joku Harryn exä ja mä suutuin ja lähin ulos. Sitte Harry lähti etsimään mua ja löys mut ja se selitti koko jutun. Mentiin takas niille ja käytiin suihkussa ja sillee. Sitte ku oltii juomassa teetä", sanoin mutta tunsin taas kyyneleet silmissäni ja annoin niiden valua. Niall hieroi olkapäätäni rohkaisten minua jatkamaan.
"Sitte Harry sano että se ei kestä kattoo ku mä kärsin sen seurassa ja että se ei oo tarpeeks hyvä mulle. Se sano että se on satuttanu mua ihan liikaa ja että ansaitsen paljo parempaa ku mitä se on ja sit se suuteli mua vikan kerran ja pyys lähtemää", sanoin samalla kyynelten valuen poskillani.
"Voi sua", Niall sanoi ja halasi minua.
"Ja pahinta tässä on se että tää ei ollu mun päätös vaa Harry halus erota koska luuli ettei se oo tarpeeks hyvä mulle", nyyhkytin.
"Harry vaan ajatteli sun parasta", Liam lohdutti.
"Mutta ku mä en halua ketään muuta kun Harryn!" huusin.
"Shhhhhh, kaikki järjestyy", Niall lohdutteli.
"Ei järjesty! Mä haluun Harryn tänne!" huusin.
"Se ei varmaan..."
"NYT!" huusin kurkku suorana kaikille kunnes ne hiljentyivät ja Louis otti puhelimensa. Itkin kippurassa sohvalla ja kuulin kuinka Louis soitti Harrylle.
L: Harry?
H: Mitä nyt?
L: Emily on täällä ihan murtuneena sun on pakko tulla tänne.
H: Louis en mä voi. Mä rakastan sitä tyttöö ihan liikaa ja se on tässä just se ongelma.
L: Ei tässä oo mitään ongelmaa. Emily rakastaa sua ihan sikana ja jos säkin sitä ni sillon tässä ei ole mitään ongelmaa.
H: Mä en ansaitse Emilyä. Mä oon ollu ihan hirvee Emilyy kohtaan ja se on aina vaan kestäny sen. Se ansaitsee paljon paremman ku mitä mä oon.
L: Harry nyt jos sä et perkele tuu tänne ja korjaa sun parisuhdettad ni mä en puhu sulle enää ikinä!
H: Louis ei...
L: Ei mitään muttia sä tuut tänne!
H: No vittu okei. Oon siellä kymmenessä minuutissa.
L: Kiirehdi.
Louis sulki puhelun ja katsoi minuun:
"Harry tulee tänne kymmenessä minuutissa." Painoin pääni Niallin reittä vasten ja itkin.
