-Emilyn näkökulma-
"Ja seuraavaksi soitamme hittikappaleen muutaman vuoden takaa, tässä tulee One Directionin Best Song Ever." Hento hymy nousi kasvoilleni kun kuulin kyseisen kappaleen alkusoinnut ja käänsin radiota hieman kovemmalle. Best Song Ever oli eräs niistä kappaleista, joka ei koskaan vanhentunut ja joka sai minut aina yhtä hyvälle tuulelle, kuten nytkin tanssimaan moppi kädessä keskellä sotkuista keittiötäni. Sen lisäksi, että kappale lukeutui kautta aikojen parhaimpien kappaleiden joukkoon, kyseinen kappale piti sisällään myös monia muistoja, joita olimme yhdessä parhaan ystäväni Claran kanssa vuosien varrella kokeneet. Mieleeni muistui kuva minusta ja Clarasta tanssimassa kappaleen tahtiin hänen isänsä lava-auton lavalla pelkät bikinit päällä ilta-auringon vielä lämmittäessä kesän aikana ruskettunutta ihoani. Tietenkin samalla kun tanssimme vähäpukeisina kuin viimeistä päivää, Claran kotipihan ohi ajoi autollinen koulumme suosituimpia poikia, joka sai meidät molemmat kuin salaman iskusta maastoutumaan lavan pintaan ja purskahtamaan vatsalihaksia ja poskipäitä kouristelevaan huutonauruun. Hymyni vain kasvoi miettiessäni ihania lukioaikoja parhaan ystäväni kanssa.
Loppusointujen hiipuessa taka-alalle ja miesäänen taas aloittaessa puhumisen radiossa kuulin hopeisen, minulle erittäin rakkaan omenapuhelimeni viestiäänen kajahtavan nyt taas hiljaisessa keittiössäni. Asetin mopin syrjään ja nappasin sitten puhelimeni kiviseltä pöytätasolta tarkastaakseni, kuka minuun otti yhteyttä. Tuntematon numero oli laittanut minulle viestiä. Näppäilin näyttölukoksi tunnusluvun 010294 ja menin keskusteluun, jonka tuo tuntematon ihminen oli juuri kanssani aloittanut.
Tuntematon numero: Moi.
Kulmat rutussa pohdin tilannetta ja vaihtoehtojani. En kuitenkaan voinut estää itseäni vastaamasta hänen yhteydenottoonsa, sillä halusin tietenkin tietää, kuka linjan toisella puolella oli ja mitkä olivat hänen aikeensa. Niinpä kirjoitin hänelle pikaisen vastauksen.
Emily: Moi. Kuka oot?
Samalla istahdin keittiön pöydän ääreen ja nappasin hedelmäkorista eilen ostamistani omenoista kauneimman ja vihreimmän yksilön ja iskin hampaani siihen kiinni. Nyrpistin naamaani kun maistoin kuinka kirpeä omena oikeasti oli. Välittämättä sylkirauhasiani kutkuttavasta haposta otin omenasta toisen ja kolmannenkin haukun. En halunnut sentään hyvää omenaa tuhlata. Ja olihan hän kaiken lisäksi koko korin kaunein yksilö.
Okei Emily, ei tarvitse kuitenkaan runolliseksi alkaa. Enää puuttuvat kahdeksantavuiset nelipolviset trokeet ja alkusoinnut niin uudistettu versio Kalevalasta olisi hyvällä mallilla.
Minun leikkiessäni Shakespearia ja replikoidessani Hamletia vihreän omenan kanssa, viestiääni kaikui keittiössäni uudelleen.
Mysteeri-Make oli vastannut...
Tuntematon numero: En kerro mun nimee mut sano vaik Cupcakeks.
Cupcake...miksi se kuulostaa jotenkin todella tutulta? Toisaalta, oli hyvin todennäköistä, että esimerkiksi jonkun lemmikkieläin oli nimeltään Cupcake, mutta en vain juuri nyt saanut päähän, että kenen. Pyörähdin pyörivällä tuolilla kerran ympäri ja yritin saada päähäni, missä olin tuon nimen kuullut. Aivoni kuitenkin löivät tyhjää, joten päädyin kirjottamaan Mysteeri-Makelle uuden viestin.
Emily: Ok...Mistä sait mun numeron?
Halusin todellakin tietää mistä tämä tuntematon henkilö oli oikein saanut numeroni. En nimittäin välttämättä jaa puhelinnumeroani jokaiselle ihmiselle tämän maan päällä. Voihan tuo henkilö tietysti olla vain erehtynyt ja näppäillyt vahingossa väärän numeron, muttei se siltä ihan kuulostanut, kun itsensä jo kuppikakkuna kerkesi esitellä. Mistä tietäisin, vaikka tuo olisi joku 'hei olen Pertti 69 vuotta ja tykkään nuorista tytöistä' tyyppinen ihminen? Omenani, ei se vihreä, josta puolet oli jo vatsalaukussani, ilmoitti uuden viestin saapumisesta pienellä kilahduksella. Avasin keskustelun.
