Emilyn näkökulma:
Katselin edessämme seisovaa tyttöä järkyttyneenä. Hänellä oli kädessään avaimet Harryn taloon. Kurotin nopeasti lattialle ottaakseni alusvaatteeni. Laitoin ne päälleni peiton alla ja nousin sängystä kyyneleet silmissäni. Otin minun loput vaatteet lattialta.
"Emily mä voin selittää", Harry sanoi ja nousi istumaan. Menin vain pois huoneesta. Juoksin alakertaan ja laitoin korkkarini jalkaan. Vedin hameen ja paidan nopeasti päälleni ja menin ulos. Ulkona satoi. Tosi kiva.
Harryn näkökulma:
"Hei kiva ku tulit nyt just pilaamaan taas kaiken!" huusin exälleni samalla pukien vaatteita päälleni. Olimme eronneet jo ennen kun Emily edes oli kuvioissa mutta löysi taloni avaimet vasta viime viikolla ja päätti nyt tulla palauttamaan niitä.
"No anteeks etten tienny että sulla on täällä joku nainen!" Krista huusi takaisin.
"Ihan vitun sama jätä ne avaimet johonki ja häivy!" huusin. Nainen heitti avaimet minua päin ja lähti talosta. Otin puhelimeni käteen ja etsin Emilyn numeron. Yritin soittaa hänelle kunnes kuulin tutun soittoäänen lattialta. Hänen puhelimensa oli täällä. En siis saisi häntä mitenkään kiinni. Kuulin jyrähdyksen ulkoa. Ulkona ukkosti ja tyttöystäväni oli siellä ties missä. Menin alakertaan ja laitoin kengät jalkaan. Ja ryntäsin ulos. Juoksin kadulla huutaen Emilyn nimeä. Taivaalla välähteli vähän väliä. Olin läpi märkä mutta en välittänyt koska halusin silti löytää Emilyn. Juoksin tietä pitkin ilman määränpäätä.
Emilyn näkökulma:
Istuin kadun kivetyksen reunalla ja itkin. Miksi minulle käy aina näin. Kuulin ukkosen jyrinän koko ajan kovempana ja vettä vain tuli taivaalta. Kuulin kaukaa ääntä mutten saanut sanoista selvää. Ääni tuli koko ajan lähemmäs kunnes tunnistin äänen.
"EMILY!" Harry huusi ja huoksi vesisateessa tietä pitkin. Hän todella etsi minua. Nousin kivitykseltä seisomaan. Jalkani olivat heikot koska ulkona oli todella kylmä. Pian Harry huomasi minut ja lähti juoksemaan minua kohti. Hän tuli luokseni ja otti minut ihanaan halaukseen. Hän nyyhkytti olkapäätäni vasten.
"Kuka se nainen oli?" kysyin.
"Se oli mun tosi vanha eksä joka vaan tuli palauttamaan avaimet", Harry sanoi ja nyyhkytti vieläkin.
"Harry kaikki on hyvin mä en oo vihanen sulle", sanoin ja silitin miehen selkää.
"Mennään kotiin", Harry sanoi.
Olimme olleet jo hetken Harryn luona. Olimme käyneet suihkussa erikseen ja pukeneet lämpimästi päälle. Harry oli ollut todella hiljainen. Istuimme plydän ääressä ja joimme teetä. Harry vain tuijotti tyhjyyteen koskematta teehensä.
"Harry onks kaikki hyvin?" kysyin ujosti. Harry heilautti pienesti päätään puolelta toiselle.
"Rakas mikä on?" kysyin.
"Ei, mä en oo rakas", Harry sanoi.
"Totta kai sä oot mulle rakas", sanoin ja katsoin häntä hermostuneesti.
"Mä en ansaitse sua Emily. Mä oon vaan huonoksi sulle. Sä joudut käymään tän kaiken paskan aina mun takia läpi. Sä ansaitset paljon parempaa kun mitä mä oon", Harry sanoi. Silmäni kostuivat.
"Mä en kestä kattoo sitä kun sä kärsit ja mä tiiän että se kaikki on aina vaan mun syytä. Mä en voi jatkaa näin", Harry sanoi. Pysyin ihan hiljaa. Kyyneleet valuivat poskillani mutta en silti väittänyt vastaan. En pystynyt. Minulta ei tullut ääntä. En halunnut menettää Harryä.
"Emily kaikki järjestyy. Sä löydät jonkun paljon paremman mitä mä oon", hän lohdutti. Ei ollut ketään parempaa. Halusin vain hänet.
"Mä tiedän ettet sä tajua tätä nyt mutta toivon että sä tajuat ajan myötä että näin oli vaan parempi", hän sanoi ja tuli luokseni. Hän otti minut halaukseen. Halasin häntä hetken takaisin. Painoin huuleni hänen huulilleen. Ehkä viimeistä kertaa. En halunnut että tämä olisi viimeinen kerta. Harry vetäytyi suudelmasta.
"Mee", hän kuiskasi kylmästi. Kävelin yläkertaan, otin matkalaukkuni ja puhelimeni. Kävelin alakertaan jossa Harry vain seisoi katsoen tyhjyyteen. Hänen poskilla oli tuskan ja surun kyyneleitä. En kestänyt katsoa häntä enää. Laitoin korkkarini jalkaan ja lähdin talosta.
