Emilyn näkökulma:
Elämäni jatkui normaalisti. Töitä, viestittelyä Harryn kanssa, musiikin kuuntelua, syömistä, shoppailua. Kaikkea mitä tavallisen naisen elämään kuuluu. Enää kaksi viikkoa siihen että näen Harryn ja muut pojat.
Vanhempani olivat tulossa tänään käymään koska ei oltu nähty melkein kahteen kuukauteen. Valmistauduin tapaamaan vanhempani. Minun pikkuveljenikin tulisi mukaan. Hän on 15 vuotias. Hän aina sanoi kuinka syvästi hän vihaa minua mutta todellisuudessa hän vietti paljon aikaa kanssani kun siihen oli mahdollisuus.
Kuulin koputuksen ovelta. Juoksin avaamaan ja oven takana seisoi kolme tuttua henkilöä. Äitini Maria jolla oli lyhyet ruskeat huikset ja kaunis hymy. Yllään hänellä oli vaalean sininen mekko. Isäni Nick oli pitkä, kasvoilla pieni hymy ja silmien edessä suorakaiteen muotoiset silmälasit. Hänellä oli yllään kauluspaita ja farkut. Ja sitten tietysti pikkuveljeni Ed. Hänen mustaksi värjätyt hiuksensa olivat sekaisin pään päällä, silmiä peitti aurinkolasit. Korvissa pojalla oli lävistykset, huulessa huulikoru ja kulmakoru vasemman kulmakarvan päässä. Yllään hänellä oli puoliperseessä roikkuvat tiukat farkut ja valkoinen t-paita. Farkkujen taskussa pullotti tupakka-aski jota minun vanhempani eivät kuitenkaan huomanneet koska valkoinen paita peitti taskua sen verran että aski oli piilossa. Tiesin silti sen olemassaolosta.
"Moi Emily pitkästä aikaa", äitini sanoi ja tuli halaamaan minua.
"Moi. Kiva nähdä teitäkin", sanoin ja halasin myös isääni. Veljeäni en halannut koska tiesin ettei hän halua halata minua. En ollut sellainen ihminen joka pakottaa halaamaan jos toinen ei halua.
"Ei sit olla kauaa mä meen viel kaupungille", Ed sanoi.
"No ollaan me nyt ainakin muutama tunti", äitini sanoi. Hymyilin hieman.
"No ei helvetissä olla", poika ärähti ja käveli ohitseni ja lysähti sohvalle.
"Käyttäydy kunnolla", isäni torui poikaansa.
"Ei se mitään. Olkaa vaan ku kotonanne", sanoin ja katsahdin veljeäni joka söi sipsejä sohvalla ja katsoi televisiota. Jep. Tästä huomasi että olimme sukua.
Puhuimme vanhempieni kanssa kaikenlaisista asioista. Veljeni nousi sohvalta ja sanoi että menee käymään kävelyllä. Menin veljeni perään. Ed lähti kävelemään tietä pitkin. Menin kävelemään hänen viereensä. Hän kaivoi taskustaan tupakka-askin ja otti sieltä tupakan. Hän tarjosi minulle. Kieltäydyin. Tiesin että veljeni polttaa mutta en kertonut sitä kenellekään koska vanhemmat eivät sallisi sitä. Ei tietenkään. Kenen vanhemmat haluavat viisitoistavuotiaan poikansa tupakoivan? Poika sytytti tupakan ja otti siitä henkäisyt. Hän puhalsi savua ulos suustaan.
"Kiva nähä sua", veljeni sanoi.
"Samoin", sanoin ja hymyilin hänelle. Pörrötin hänelle mustia hiuksiaan.
"Muistan kun olit pieni ja sanoin äidille etten halua veljeä mutta ei sinusta kyllä ole haittaakaan ollut", sanoin.
"Muistan kun toit ensimmäisen poikaystäväsi kotiin ja kiusasin sinua koko seuraavan päivän siitä", Ed naurahti.
"Sä olit niiiiiin ärsyttävä", sanoin. Poika naurahti uudelleen ja vetäisi henkoset syöpäkääryleestä.
"Mites sun tyttöasiat?" kysyin.
"Ei mitään", poika vastasi ja punastui hieman. Hän laittoi tupakan suuhunsa ja veti savua keuhkoihinsa.
"Sulla on joku!" sanoin.
"No niin on", poika sanoi.
"Kiva", sanoin ja kävelimme takaisin kotiinpäin.
"Etkö aijokaan kiusata mua koko loppu elämää siitä että minulla on tyttöystävä?" poika kysyi hieman hämmästyneenä.
