Emilyn näkökulma:
Tuijotin edessäni seisovaa Harryä ja Michaelia joka piti asetta kihlattuni ohimolla. Tämän ei pitäisi tapahtua. Ei todellakaan.
"Michael", huokaisin. Minun täytyi nyt keksiä jotain. Harryä hän ei saisi tappaa. Kävelin Michaelin luokse.
"Oli niin virhe jättää sut", sanoin ja painoin huuleni Michaelin huulille. Hän vastasi intohimoisesti suudelmaan ja sulki silmänsä. Näin sivusilmällä kuinka Harry kalpeni ja käänsi katseensa pois meistä päin. En halunnut tehdä tätä mutta minun oli pakko. Vetäydyin suudelmasta ja jäin tuijottamaan Michaelia silmiin.
"Mutta älä Harryä tapa. Sä joudut siitä vaan vaikeuksiin ja sun ja mun tuleva suhde menis heti kättelyssä pilalle. Saat mut ilman että tapat Harryn. Oli virhe jättää sut Michael. Mä rakastan sua edelleen", sanoin ja katsoin Michaelia silmiin. Hän veti aseen pois Harryn ohimolta ja päästi Harrystä irti. Hän heitti aseen lattialle ja painoi väkivaltaisesti huulensa vastaavilleni. Samalla kun suutelimme näin kuinka Harry haki aseen lattialta. Samalla kaivoin kädellä housujen vyötärönauhan sisäpuolella kiltisti piilossa pysytelleen aseen ja painoin sen Michaelin ohimolle. Harry painoi aseen Michaelin selkään ja tarttui hänestä tiukasti kiinni. Vetäydyin suudelmasta. Michael tuijotti minua hämmästyneenä.
"Kannattaa jättää ase yöpöydän laatikkoon", sanoin ja väläytin hänelle ilkeän hymyn. Kaivoin taskustani puhelimen ja soitin hätänumeroon. Kerroin mitä oli tapahtunut. Poliisi sanoi tulevansa pian paikalle ja neuvoi miten kannattaa toimia jos Michael alkoi väkivaltaiseksi. Ja tietenkin heti puhelun loputtua tämä tapahtui. Michael alkoi rimpuilemaan Harryn tiukassa otteessa. Siinä vaiheessa siirsin aseen Michaelin ohimolta ja astuin hieman kauemmas. Sitten tähtäsin Michaelia jalkaan ja osuin kuin osuinkin polven yläpuolelle. Paitsi että perkele,
Se oli Harryn jalka...
