Emilyn näkökulma:
Heräsin kirkkaaseen valoon joka paistoi suoraan silmiini. Nousin ylös sängystä ja kävelin vessaan. Katsoin itseäni peilistä. Päätin mennä suihkuun. Riisuin vaatteeni ja menin viileään suihkuun. Kyyneleet sekoittuivat veteen ja valuivat viemäristä alas. Pesin itseni ja kuivasin pyyhkeeseen. Katsoin peilistä puhdasta naamaani jonka itkusta punaiset silmät katselivat peilistä takaisin. Näytin hirveältä. En jaksanut meikata joten pesin vain hampaani. Laitoin hiukseni kahdelle ranskanletille ja puin päälleni harmaan t-paitamekon. Laitoin valkoiset converset jalkaani ja suuntasin aamupalalle.
Menin yksityistilaan jossa pojille ja minulle oli aamupalaa. Näin Niallin, Louisin ja Liamin istumassa pöydässä. Harryä ei näkynyt. En oikeastaan halunnut tietää missä hän oli. Otin yhden omenan ja menin istumaan pöytään. Pojat katsoivat ruokasaalistani hieman ihmeissään.
"Emily sun pitää syödä kunnolla", Liam sanoi.
"Ei mulla oo nälkä", mutisin.
"Mut sun varmaan kannattais syödä ees vähän enemmän", Liam jatkoi.
"Mulla ei perkele oo nälkä tajuutteks te!" huusin ja heitin omenan seinään. Nousin pöydästä ja suuntasin ovelle. Harry tuli juuri ovesta ruokatilaan minun rynnätessä sieltä kyyneleet silmissä pois.
Harryn näkökulma:
Heräsin hirveässä darrassa sängystäni. Olin passittanut öisen kännisekoiluni vittuun asunnostani siinä kohtaa kun huomasin Emilyn vaaleiden hiusten hiusten vilahtavan oviaukossa. Olen varmaan ainoa ihminen tämän maan päällä joka onnistuu kusemaan asiansa näin huolella. Nousin istumaan. Hirveä päänsärky. Menin hakemaan särkylääkettä ja menin sen jälkeen suihkuun. Kun olin saanut aamutoimet tehtyä ja pukenut lähdin aamupalalle.
Menin aamupalatilaa kohti ja avasin oven. Näin kuinka Emily ryntäsi silmät itkusta punaisina ulos. Hän juoksi minun ohi suoraan hissiin. Menin ottamaan aamupalaa.
"Miks sä teit sen?" Niall kysyi.
"Ai minkä?" kysyin kuin en tietäisi asiasta mitään. Todellisuudessa tunsin hirveää syyllisyyttä kaikesta mitä olin tehnyt.
"Sä petit Emilyä!" Niall huusi.
"En edes pettäny ja kadun sitä ihan helvetisti!" huusin. Paiskasin aamupalalinjastolta ottamani lautasen lattialle niin että sirpaleet levisivät tilan peittävän kokolattiamaton päälle. Kyykistyin maahan ja painoin pääni käsiini.
"Kannattais varmaan mennä puhumaan Emilylle", Liam sanoi.
"Ei se haluu mua sinne! Se mitä mä tein oli ihan hirveetä!" huusin ja paiskasin käteni lattiaan. Muutama sirpale saattoi osua käteeni mutta hällä väliä, juuri nyt ei jaksanut kiinnostaa.
"Okei Harry rauhotu. Kyllä se haluaa puhua sun kanssa", Liam rauhoitteli. Pudistin päätäni. Ehkä hieman vastahakoisena nousin maasta ja menin poikien luokse. Halasin kaikkia ja sitten lähdin suoraa tietä Emilyn hotellihuonetta kohti. Hän tappaisi minut. Toisaalta se ei tässä tilanteessa olisi haitannut yhtään.
Saavuin Emilyn huoneen luokse. Koputin oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Kaivoin taskusta vara-avainkortin jonka olin ottanut respasta aikaisemmin. Laitoin sen lukkoon ja ovi aukesi. Kuulin nyyhkytystä sängystä. Tyttö oli hautautunut peiton alle.
