Emilyn näkökulma:
Kello oli puoli yhdeksän illalla. Pojat tulisivat yhdeksän jälkeen. Kävelin ympäri taloani hermostuneena. En voinut käsittää että One Direction on neljä päivää minun luonani. Olin laittanut heille sängyt valmiiksi, ostanut paljon ruokaa jääkaappiin, siivonnut koko talon ja valmistautunut henkisesti poikien tuloon. Ajattelin laittaa pojille ruokaa kun he tulevat. Olin ostanut tarpeet kana-pastan valmistukseen. Aloitin kokkaamisen koska en keksinyt muutakaan tekemistä.
Leikkasin tomaatteja salaattiin, kun joku oli ovellani. Hän ei käyttänyt ovikelloa vaan melkein hakkasi ovea. Menin avaamaan. Ovella ei ollut One Direction, ei vanhempani, ei veljeni, vaan joku aivan muu. Michael. Hän tönäisi minut sisään ja laittoi oven kiinni. Hän oli todella vahva, joten hän nosti minut ilmaan ja lähti kantamaan minua huoneeseeni. Rimpuilin häntä vastaan. Hän löi minua avokämmellä poskelle. Pääsin irti hänen otteestaan ja juoksin keittiöön. Michael painoi minut seinää vasten tiukasti. Hän nappasi pöydältä veitsen jolla olin juuri leikannut tomaatteja ja asetti sen kaulalleni.
"Sä lähit viimeks. Meillä jäi jutut kesken", hän sanoi. En saanut kunnolla henkeä joten en vastannut ollenkaan. Tunsin viileän kyyneleen silmäkulmassani. Tappaako Michael minut?
Harryn näkökulma:
Lentomme oli ollut mukava ja nyt olimme turvallisesti maan kamaralla. Astelimme ulos lentokoneesta suoraan autollemme. Emily oli kertonut osoitteensa jo aikaisemmin. Astuin auton sisään ja otin ikkunapaikan. Katselin ikkunasta ulos kun auto lähti liikkeelle.
Matka kesti kymmenen minuuttia. Saavuimme valkoisen omakotitalon pihaan. Astuimme ulos autosta ja kannoimme tavaramme ovelle.
"Valmiina pojat?" kysyin. Miksi kysyin heiltä olivatko he valmiina? Minähän tässä stressasin. Pojat nyökkäsivät ja soitin ovikelloa.
Oven tuli avaamaan blondihiuksinen mies.
"Mä olinkin just lähössä", tämä sanoi ja kiirehti pois talosta. Mustasukkaisuuden tunne valtasi koko kehoni, vaikka emme edes seurustelleet Emilyn kanssa. Oliko hänellä poikaystävä? Astuimme poikien kanssa sisään.
"Huhuu? Onks tääl ketään?" huhuilimme. Laskimme tavarat eteiseen ja katselimme ympärillemme. Tyttöä ei näkynyt missään. Kuulin pientä nyyhkytystä keittiöstä. Menin keittiöön ja näin tytön istuvan kädet polviensa ympärillä, pää polvissa, itkemässä keittiösaarakkeen takana. Laskeuduin hänen tasolleen ja kiersin käteni hänen ympärilleen. Hän itki edelleen eikä edes vaivautunut nostamaan päätään. Pojat tulivat luoksemme.
"Emily mitä on tapahtunu?" kysyin ja irrotin käteni hänen ympäriltään. Hän veti minut takaisin halaukseen jonka jälkeen hän nosti katseensa minuun. Hänen poskensa oli punainen ja hieman turvonnut, kaulassa muutama verinen viilto.
"Emily kuka toi mies oli ja mitä se teki sulle?" kysyin hieman hätäisemmin.
"Michael", hän kuiskasi erittäin hiljaisella äänellä. Tuon heleän äänen kuuleminen sai sydämeni sulamaan mutta tuon nimen kuuleminen sytytti vihan sisälläni.
"Mitä se teki sulle?" Liam kysyi tiukalla äänellä.
"Ei se kerrenny tehä mitään koska te tulitte just ennenku se viils mun kaulan poikki", Emily vastasi.
"Mä niin tapan sen jätkän! Louis huusi ja ryntäsi ovesta ulos. Muut pojat lähtivät hänen peräänsä. Jäimme Emilyn kanssa kahden. Yritin irroittautua halauksesta mutta hän ei päästänyt irti.
