Emilyn näkökulma:
Heräsin Harryn puhelimen herätykseen. Kello oli jotain hieman yli viisi. En todellakaan ollut mikään aamuvirkku eikä ilmeisesti Harrykään koska hän vain sammutti herätyksen ja jatkoi uniaan. Jäin sängylle makaamaan ja silmäni painuivat kiinni.
En kerennyt kauaa nukkumaan ennenkuin ovi pamahti auki ja sisään asteli yllättävän pirteän näköinen Louis. Varmaan vain kahvin ansiota.
"Hyvää huomenta lemmenpari suosittelen teitä heräämään tai muuten myöhästymme lennolta ja siitä ei varmaan kukaan tykkää!" Louis huusi. Sitten hän häipyi.
"Harry?" kuiskasin ja kutittelin miehen selkää.
"Mmmm?" Harry mutisi ja nosti päätään hieman tyynystä.
"Meijän pitää nyt nousta, sanoin ja nousin pois sängystä. Tajusin ettei minulla ollut päälläni muuta kuin pikkarit ja toivon todella hartaasti ettei Louis nähnyt mitään. Menin vaatekaapille ja nappasin sieltä ainoat vaatteet jotka olin sinne jättänyt. Vaaleansiniset farkut ja tiukan harmaan crop-topin jossa oli teksti: unicorns are real. Pidin siitä paidasta todella paljon.
Harry nousi ylös ja laittoi jalkaansa mustat farkut sekä maastonvihreän t-paidan. Laitoin hiukseni ponnarille ja menin vessaan pesemään hampaita. Harrykin tuli.
Kun olimme saaneet hampaat pestyä menimme alakertaan jossa pojat olivat laittaneet jotain aamupalaa. Ilmeisesti Liam oli keittänyt puuroa. Istuimme pöydässä kaikki hiljaa unisina syömässä aamiaista.
"Mihin me siis mennään?" kysyin puoliunessa olevalta porukalta.
"San Diegoon", Liam sanoi ja vei samalla puurolautasensa tiskialtaaseen johon hän oli jo aijemmin laskenut vedet.
Olimme syöneet ja tiskanneet. Olimme valmiita lähtemään. Pojat kantoivat matkalaukkujaan autoon ja myös minä vein omani, kaikkein isoimman, auton takakonttiin. Istuimme autoon ja auto lähti liikkeelle. Kaikki pojat nukahtivat. Päätin ajan kuluksi soittaa äidilleni. Puhelin tuuttasi muutaman kerran kunnes äitini vastasi heleällä äänellään.
M: Moi!
E: Moi äiti!
M: Mitä kuuluu? Onko ne pojat jo käyny kattomassa sua?
E: Joo ne tuli tossa pari päivää sitten ja siitä mun pitikin vähän puhua.
M: Emily. Etkai sä vaan ole raskaana?
E: En! Mistä sä semmosta kuvittelit?
M: No kerro nyt vaa mitä sun piti kertoo.
E: No siis kun pojathan on nyt siis kiertueella.
M: Niin?
E: Nii mä vähän niinkun taisin ihastua yhteen niistä ja nyt istun niitten kanssa samassa autossa menossa lentokentälle.
M: Mitä?
E: Nii että istun tässä autossa näitten poikien kanssa menossa lentokentälle.
M: En mä sitä vaan että sä ihastuit yhteen niistä?
E: Niin äiti.
M: Mun pikku tytöllä on poikaystävä!
E: Äiti Harry ei oo mun poikaystävä. Me ollaan vaan tosi hyviä kavereita.
M: Onko se Harry se jolla on ne tosi rasvaiset hiukset ja vartalo täynnä tatuointeja?
E: Just se äiti, just se.
M: Lupaathan ettet ota yhtään tatuointeja tai tee mitään muutakaan hulluuksia kun olet nyt siellä.
E: Äiti mä tiedän kyllä.
M: Eikä mielellään sitten niitä lapsiakaan ainakaan vielä.
E: Äiti!
M: Tottahan se on. Muistattehan...
E: Joo äiti kyllä me muistetaan. Mä oon jo aikuinen.
M: Onhan se nyt varmasti ihan kunnollinen mies tämä Harry?
E: On äiti. Mä tiedän kyllä itsekin millaisen miehen mä hankin.
M: Sulla onkin mun geenit.
M: Mut mä haluan tietää heti jos sulle käy jotain niin tulen hakemaan sut itse pois sieltä.
E: Joo joo äiti.
M: Mä meen nyt viemään Ediä kaupunkiin niin soita vaikka illalla.
E: Okei kerro terveisiä.
M: Joo kerron. Moikka!
E: Moikka!
Lopetin puhelun ja laitoin puhelimeni takaisin taskuun. Huomasin että Harry oli hereillä.
"Ai oonko mä sulle VAIN ystävä?" Harry sanoi korostaen vain-sanaa.
"Harry en mä tarkottanu", sanoin mutta tuo käänsi jo päänsä pois ja laittoi kuulokkeet korviinsa. Huokaisin ja katsoin ulos. Ulkona oli kaunista. Aurinko oli nousemassa ja usva peitti peltoja meidän ajaessamme niiden ohi kohti lentokenttää.
Saavuimme lentokentälle ja ajoimme poikien yksityislentokoneen luokse. Pojat olivat heränneet hetkeä aikaisemmin ja nousivat nyt ulos autosta hieman venyttelemään. Minäkin nousin. Matkalaukut lastattiin lentokoneeseen ja lähdimme nousemaan lentokoneeseen. Kävelimme lentokoneeseen ja ihastelin sen sisustusta. Pelkkä lentokonekin oli kauniimpi kuin minun taloni.
"Missä mä istun?" kysyin ja katsoin Harryä kohti. Hänen vierellään oli paikka mutta hän nosti jalkansa siihen.
Tästähän tulisi kiintoisa matka...
