Emilyn näkökulma:
Kävelin Lontoon hiljaista ja hämärää katua pitkin. Lumi narisi jalkojeni alla astellessani eteenpäin mutkittelevaa pyörätietä. Taivas oli alkanut illan myötä tummua. Pakkanen oli kiristynyt hieman lisää päivän kylmähköön säähän verrattuna. Tuleva aviomieheni oli mennyt muiden poikien kanssa suunnittelemaan jotain bändijuttuja studiolle ja hänen oli määrä tulla vasta myöhään kotiin. Olin siis päättänyt ajankuluksi ja raikastukseksi lähteä kävelylle. En tiennyt mihin olin menossa. Kävelin vain eteenpäin. Askeleet joita asetin toinen toisensa eteen määräisivät reittini.
Tallustin puistoon. Hämärästä illasta huolimatta puiston valot valaisivat kimmeltävää lumihankea kauniisti. Puiston polun vieressä oli vapaa penkki ja päätin istahtaa siihen hetkeksi rauhoittamaan villisti laukkaavia ajatuksiani. Ne sinkoilivat sinne tänne eikä päähäni tuntunut tulevan selkoa. Niin paljon oli meneillään. Suljin hetkeksi silmäni ja vedin syvään henkeä. Kylmä ilma virtasi keuhkoihini. Katselin ympärilleni. Puistossa oli ihan hiljaista.
Hiljaista kunnes tunsin käden peittävn suuni ja piikin työntyvän ihooni.
Ihan vaan lyhyt teaser tähän väliin :)
