Emilyn näkökulma:
~
Ulkona oli pimeää. Vettä ripotteli taivaalta. Vedin hupun päähäni ja jatkoin matkaani kohti Harryn taloa. Hän varmaan ihmetteli missä olin. En ollut ilmoittanut mihin olin mennyt tai missä olin nyt. Puhelimenkin olin jättänyt Harryn luo. Näin tutun talon tien päässä. Kävelin reipasta vauhtia kohti Harryn taloa. Talon ulkopuolella oli poliiseja ja Harry itse seisoi ulko-ovella. Kävelin etupihan portille.
"Emily herranjumala missä sä oot ollu?" Harry huusi ja juoksi minun luokseni. Hän veti minut lämpimään halaukseensa jota olin niin kovasti kaivannut koko sen ajan mitä olin ollut Michaelin luona. Painoin pääni Harryn rintaa vasten ja puristin paidan kankaan sormien väliin.
"Me varmaan pärjätään te voitte mennä", Harry sanoi poliiseille. Kuulin poliisien käynnistävän auton ja poistuvan paikalta. Harry avasi ulko-oven ja käveli sisään minä edelleen häntä vasten. Hän sulki oven.
"Emily missä sä olit?" Harry kysyi huolestuneena ja työnsi minut olkapäistäni irti hänestä. Hän yritti katsella silmiini mutta pidin katseeni alhaalla ja pyörittelin paitani kangasta sormieni välissä.
"Emily?" Harry toisti.
"Ulkona", vastasin hiljaa. Yritin mielessäni keksiä pikaista valhetta miksi olin niin kauan poissa.
"Olit ulkona melkein 20 tuntia?" Harry kysyi.
"No mä näin yhen mun kaverin ja siinä se aika sitten meniki ku lähin niille ja meil oli niin hauskaa ku ei oltu nähty niin pitkään aikaan", sanoin ehkä jopa hieman liian nopeasti.
"Okei?" Harry sanoi hieman kummastuneen näköisenä.
"Meen nyt suihkuun", sanoin ja kävelin Harryn ohi yläkertaan. Otin pyyhkeeni ja vaihtovaatteet mukaan ja olin kävelemässä kylpyhuonetta kohti, mutta joku tarttui kädestäni ja pysäytti minut. Tämä joku oli Harry.
"Onneks sulla on kaikki hyvin", Harry sanoi nyt jo helpottuneen näköisenä ja painoi suukon huulilleni. Vilautin hänelle pienen hymyn, osittain oikean, osittain feikin ja jatkoin sitten matkaani kylpyhuoneeseen. Astuin kylmälle kaakelilattialle ja lukitsin oven. Laitoin pyyhkeen naulaan ja aloin riisumaan vaatteitani.
Astuin viileään suihkuun. Otin saippuaa sieneen ja aloin liikuttaa sitä ihoani vasten. Mielessäni liikkui paljon ajatuksia. En saanut niitä pois mielestäni. Tunsin silmieni kostuvan. Pyyhin kyyneleet nopeasti pois ja sammutin suihkun. Otin pyyhkeen telineestä ja kuivasin itseni. Laitoin alusvaatteet päälleni. Katsoin itseäni peilistä. Näytin hirveälle. Kävin lattialle istumaan ja painoin pääni polviini.
Harryn näkökulma:
Emily oli todella outo tänään. En ollut varma puhuiko hän totta. Kyllä puhui! Ei Emily minulle valehtelisi eihän?
Kävelin kylpyhuoneen ovelle.
"Ootko kunnossa?" kysyin.
"Joo", kuului hiljainen vastaus. Emilyn ääni rikkoutui lopussa. Hän oli itkenyt. Koputin oveen.
"Emily voitko avata?" pyysin. Vastausta ei kuulunut. Koputin oveen kovempaa. Hän ei aikonut avata ovea. Otin taskustani avainnipun ja käänsin lukon ulkopuolelta auki satunnaisen avaimen kärjellä.
Tyttö istui lattialla peilin edessä pää painettuna polviin. Polvistuin tytön viereen ja kiersin käteni hänen ympärilleen.
"Anna sen tulla vaan", sanoin tytölle joka selvästi yritti pidätellä itkua. Samantien tyttö purskahti itkuun.
"Mikä sulla on?" kysyin ja silitin hänen selkäänsä.
"En mä tiiä", tyttö vastasi ja pyyhki kyyneleitään.
"Kato mua", sanoin ja käänsin tytön pään minua kohti. Hän sulki silmänsä.
"Sä voit kertoo mulle mitä vaan tiedäthän sä sen?" sanoin. Emily nyökytti päätään.
"Mä haluun nukkumaan", Emily sanoi. Nousin ylös ja autoin Emilyn myös ylös. Kävelimme makuuhuoneeseen. Emily meni sänkyyn. Peittelin hänet ja painoin suukon hänen otsalleen.
"Hyvää yötä rakas", sanoin. Tyttö ei vastannut mitään.
Toivottavasti hänellä oli kaikki hyvin.
