Emilyn näkökulma:
Kun huomasin luodin uppoutuneen Harryn reisilihakseen ja kuulin hänen kivunhuutonsa, maailmani pirstautui palasiksi. Olin juuri ampunut rakasta Harryäni aseella.
Siis minä,
ampunut Harryä,
aseella!
"Harry!" huudahdin. Samassa ase putosi kädestäni ja riensin pikaisesti Harryn luo joka oli maassa Michaelin takana. Michael nappasi aseen Harryltä joka kivuissaan ei pystynyt vastustelemaan. Hän osoitti tällä kertaa aseella minua ja tarttui paitani kauluksista kiinni. Hän riuhtoi minut ylös maasta ja veti ulko-ovelle. Yritin vastustella kaikin voimin mutta Michael oli aivan liian vahva. Hän painoi ovelle kävellessään nappia josta ulkona oleva portti aukesi.
"Harry!" huusin kyynelten valuessa poskillani kun näin kaiken sen tuskan mitä olin hänelle aiheuttanut. Michael vei minut ulos talosta ja vei suoraan autoon jolla olin tullut Harryn luo. Hän käynnisti auton ja lähti vauhdilla pihasta. Hän ajoi portista ulos ja kääntyi toiseen suuntaan mistä olin tänne tullut. Samassa kuulin poliisiautojen sireenien äänet. Ääni lähestyi meitä ja sitten vaimentui meidän edetessä kauemmaksi Harryn talosta. Poliisit olivat siis menneet Harryn talolle. Ainakin Harry pääsisi turvaan ja hoitoon. Toisin kuin minä.
Matka oli hiljainen lähinnä koska olin Michaelille ihan helvetin vihainen ja olin myös huolissani Harrystä. En siis todellakaan aikoisi sanoa tuolle kusipäälle yhtään mitään.
Saavuimme vanhan ränsistyneen talon luo. Talo oli keskellä metsää. Tietenkin. Ei Michael tyhmä ollut. Mietin kenelle talo kuului koska Michaelin asunto tämä ei todennäköisesti ollut.
"Isovanhempieni vanha talo", Michael sanoi kuin olisi juuri lukenut ajatukseni. Hän veti minut väkivaltaisesti ulos autosta ja talutti sisälle taloon. Hän paiskasi oven kiinni ja lukitsi sen.
"Ah ollaan vihdoin ihan kahdestaan", Michael sanoi ja astui lähemmäs minua. Astuin askeleen taaksepäin. Hän kuitenkin riuhtaisi minut itseään vasten pitäen leuastani kiinni. Sitten hän painoi huulensa huulilleni. En vastannut suudelmaan.
Se oli virhe.
"Sä vitun huora suutelet mua takasin!" Michael huusi ja löi minua avokämmenellä poskelle. Hän riuhtaisi minut mukaansa ja lähti viemään minua johonkin huoneeseen.
Ja se huone oli makuuhuone.
Harryn näkökulma:
Kuulin poliisiautojen sireenin ulkoa. Michael oli vienyt Emilyn. Jos hän satuttaisi häntä, hän olisi todellakin kuollut mies. Poliisit ryntäsivät ovesta sisään. He huomasivat minut heti lattialla ja riensivät apuun. Ovesta juoksi sisään ambulanssimiehet paarien kanssa ja nostivat minut niiden päälle. Sitten he veivät minut ambulanssiin. He kyselivät minulta useita kysymyksiä ja vastailin niihin parhaani mukaan samalla kärsien helvetinmoisista kivuista. Kerroin miltä Michael näytti ja sen, että hän oli ottanut Emilyn mukaansa. Poliisit eivät kuitenkaan paljoa kerenneet kysellä, kun lähdimme jo kiireellä kohti sairaalaa.
Saavuimme sairaalalle ja minua lähdettiin suoraan viemään leikkaussaliin. Olin saanut ambulanssissa kipulääkettä muttei se tuntunut auttavan. Eikä kipulääkkeen auttaisi tähän tunteeseen sydämessäni. Tyttöni on jossain toisen, väkivaltaisen miehen kanssa enkä voi asialle mitään. Olin helvetin vihainen itselleni. Olisi pitänyt ampua Michael jo heti alussa niin tältä olisi vältytty. Mutta täässä olin; makaamassa sairaalasängyllä, luoti jalkani sisällä, tyttöystäväni kadoksissa jossain päin Lontoota kenties missä kunnossa. En todellakaan olisi täällä yhtään pidemään kuin tarve vaatii. Lähden heti etsimään Emilyä kunhan täältä desinfiointiaineelta haisevasta vankilasta pääsen.
