Tämä kuvastaa hyvin minua ja teitä tämän luvun jälkeen👆🏻Tuutte olemaan confused mutta ei se mitään. Tää koko kirja on yks vitun confusion joten onkos tuolla nyt niin väliä...
Mutta nyt luvun pariin.
Harryn näkökulma:
Pojat olivat sitten päättäneet haluavansa suklaahippukeksejä ja tietenkään heistä kukaan ei osannut valmistaa niitä. Tai oikeastaan en vain halunnut päästää heitä keittiöön. Miettikää nyt, kuinka riskialtista olisi päästää Louis Tomlinson ja Niall Horan samaan aikaan samaan keittiöön. Siinä vaiheessa soittaisin palomiehet ja ambulanssin paikalle jo valmiiksi ja kääriytyisin itse sammutuspeitteeseen. Sitten kun Louis ja Niall onnistuisivat sytyttää hotellihuoneen keittiön tuleen ja juoksisivat itse karkuun yhtä kovaa kuin kirkuvat fanimme meitä jahdatessa, Liam astuisi esiin olohuoneesta paidattomana ja hikisenä treeninsä johdosta ja vetäisi letkunsa esille.
Olipa erittäin intensiivinen mielikuva Harry...
Pudistin likaiset mielikuvat mielestäni ja hymähdin ajatukselle. En todellakaan juuri ajatellut yhtä parhaista ystävistäni paidattomana ja hikisenä vetämässä letkua esille ja vielä kaikenlisäksi ainoastaan se kaksimielinen tapa tuli mieleeni.
Hyi helvetti. Ei Harry. Nyt lopetat.
"Mites ne sun keksit edistyy?" kuului irlantilainen aksentti läheltäni. Käänsin päätäni keskeneräisestä keksitaikinasta joka koostui tällä hetkellä vaik jauhoista ja leivinjauheesta Niallin pyöreähköihin kasvoihin joilla komeili hymy.
"Öö ihan hyvinhän tää", sanoin ja jatkoin kuivien aineiden sekoittamista. Niall meni hakemaan jääkaapistani oluen ja meni sitten takaisin hotellihuoneen olohuoneeksi kutsuttuun huoneeseen joka todellisuudessa sisälsi vain kaksi sohvaa, sohvapöydän, karvamaton ja taulutelevision. Ei mitään spesiaalia mutta eihän sen nyt tarvitsisi ollakaan.
Laitoin kuiva-ainekipon sivuun ja laitoin voin ja sokerin ja kaikki märät ainesosat toiseen kulhoon. Suutani kuivasi. Menin hakemaan lasin kaapista. Tietenkin onnistuin laittamaan hanan täysille ja vesi roiskui collagehousuilleni. Huokaisin ja sammutin hanan. Join lasin tyhjäksi ja vedin housut jaloistani. Jo valmiiksi paljaan ylävartaloni lisäksi myös alavartaloni oli kokonaan paljas. Kokataan nyt sitten alastin. Otin sähkövatkaimen käteeni, tungin sen voin ja sokerin joukkoon ja käynnistin vatkaimen. Vatkasin munaa täysillä.
Ei niin kuin te ajattelitte rakkaat lapsoset...
Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka lentokone lensi kaupungin yli kohti lentokenttää. Kaupunki näytti todella kauniilta. Ja sitten ilmeisesti onnistuin hieman nojaamaan eteenpäin ja tunsin erittäin kovaa äkillistä kipua alapäässäni. Munakarvani oli kietoutunut sähkövatkaimen vatkaimien ympärille ja revennyt irti. Ihossani oli kalju kohta joka punoitti.
"Ai jumalauta", ähkäisin ja sammutin sähkövatkaimen. Painoin käteni etumukselleni ja irvistin sykkivästä kivusta. Hetken toivuttuani koettelemuksestani nappasin sähkövatkaimen käteeni ja irrotin karvat sähkövatkaimesta.
Älkää kertoko Louisille jos hänen keksissään sattuu olevan karva...
Häiriötekijät poistettuani jatkoin munan vatkaamista. Sekoitin kaikki loputkin ainekset yhteen ja sain vihdoin keksitaikinan valmiiksi. Annostelin ne pellille ja tungin uuniin. Sitten siivosin pöydän, laitoin tavarat takaisin paikoilleen ja kulhot ja tiskit tiskikoneeseen. Kävelin makuuhuoneeseen ja nappasin matkalaukustani bokserit. Vedin ne jalkaani ja lähdin sitten takaisin keittiöön. Nappasin puhelimeni keittiön saarekkeelta johon olin sen jättänyt alkaessani leipomaan. Emilyltä oli tullut viestiä. Hymy levisi huulilleni ja avasin keskustelun.
