Emilyn näkökulma:
Yleensä pidän shoppailusta, mutta kun kyseessä on hauta-arkun osto omalle veljelleen, se on asia erikseen. Valitsimme vanhempieni kanssa veljelleni vaalean arkun jossa oli kaunis risti päällä. Se oli erittäin kaunis, yskinkertainen ja mielestämme juuri Edin näköinen. Valitsimme myös hautakiven. Se oli kaunis, tumma hautakivi johon oli kirjailtu hänen nimensä kultaisella värillä koristettuna kauniilla koukeroisella käsialalla. Hautajaiset olisivat viikonloppuna. Halusimme pitää ne mahdollisimman pian. Sinne tulisi vain me, muutama sukulainen ja Edin parhaita kavereita.
~
Viikko kului nopeasti. Astelimme synkkänä lauantaiaamuna kirkkoon odottamaan siunaustilaisuuden alkua. Hauta-arkku sijaitsi keskellä kirkon edustaa, ensimmäisen penkkirivin edessä. Äitini sisko miehineen ja lapsineen saapuivat kirkkoon hieman myöhemmin. He istuivat viereemme käsissään samanlaiset tummanpunaiset ruusut kuin meilläkin. Kirkkoon saapui myös muutama Edin kaveri. Loin surullisen katseen Edin tyttöystävään joka istui kyynelehtien viereeni. halasin häntä ja yritin parhaani mukaan lohduttaa häntä, vaikka itse olin ihan samassa tilanteessa.
Siunaustilaisuus alkoi virrellä joka oli minulle tuntematon jonka jälkeen pappi aloitti siunaustilaisuuden. Kukkatervehdysten alkaess jokainen kävi vuorollaan viemässä ruusun hauta-arkun viereen ja lausui halutessaan pienen tervehdyksen. Minun vuoroni tullessa kävelin arkun viereen, laskin ruusun ja seisoin hetken hiljaa. Sain kyynelten seasta sanottua yhden pienen lauseen.
"Oot mun enkeli"
Kun siunaustilaisuus kirkossa oli ohi, isäni, tätini mies, sekä kaksi miestä kirkon henkilökunnasta ottivat hauta-arkun kantoonsa. Kuljimme papin johdolla ulos hautausmaalle. Kuihtuvan koivun vierelle oli kaivettu leposija veljelleni. Papin laulaessa virttä veljeni laskettiin hänen viimeiseen leposijaansa. Tuntui kuin kyyneleiden tulo ei koskaan loppuisi. Aikaisemmin arkun viereen asetetut ruusut oli otettu sisältä mukaan. Ed siunattiin ja asetimme ruusut arkun päälle. Lopulta arkku peitettiin mullalla.
Lepää rauhassa pikkuinen.
Hautajaisten jälkeen vieraita tuli meille kahville, mutta minä en jäänyt lapsuudenkotiini. En vain halunnut oikeastaan nähdä ketään. Halusin olla yksin ja surra veljeni kuolemaa. Nappasin jääkaapista mukaan hieman jotain purtavaa, otin toisen vanhempieni autoista ja istahdin ajajan paikalle. Laskin reppuni pelkääjän paikalle, laitoin turvavyön mustan mekkoni yli toiselle puolelle ja kiinnitin sen. Käynnistin auton ja lähdin ajamaan. Tiesin mihin olin menossa. Olin ajamassa isovanhempieni mökille.
Saavuin tutun vaaleansinisen rakennuksen eteen. Parkkeerasin auton mökin viereen. Nousin autosta ja kaivoin kotiavaimet taskustani. Avainnipussa oli myös avain tänne. Avasin oven ja menin sisään. Tuttu tuoksu tunkeutui sieraimiini. Kaikki oli samalla tavalla kuin ennen. Isovanhempieni lempikalusteet ja vanha televisio. Pieni keittiö jossa oli todella vanha hella. Pieni makuuhuone oli mökin perällä. Laskin matkalaukkuni sängylle. Menin keittiöön ja laitoin teevettä kiehumaan. Otin isovanhempieni astiastoon kuuluvan teekupin ja kaadoin siihen kuumaa vettä. Laitoin teepussin veteen ja sekoittelin sitä lusikalla. Katselin tuttua maisemaa järvelle. Täällä oli aina rauhallista. Ei ketään häiritsemässä. Otin siemauksen teestäni ja laskin sen takaisin pöydälle. Halusin vain istuskella tässä monta tuntia.
Vatsani murisi. Minulla oli nälkä. Otin jääkaapista sinne laittamani pitsanpalan ja söin sen kylmänä. Mökissä ei ollut mikroa. Halusin mennä nukkumaan vaikka kello ei edes ollut paljoa. Näin kuinka puhelimeni näyttö ilmoitti uusista viesteistä. Ne olivat pojilta. Useita soittoja ja viestejä. Tiesin että oli väärin olla vastaamatta mutten halunnut vastata koska minulla oli ikävä heitä ja ikävä kasvaisi vielä enemmän jos vastaisin heille. En voinut nyt lähteä takaisin heidän mukaansa. Kävelin makuuhuoneeseen ja menin suoraan sängylle. Käperryin peiton alle napaten toisen tyynyistäni kainalooni. Harryn korvike. Minä tarvitsin sitä. Koska ikävä oli suuri.
