Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

WFT is he seroius

Chapter 12
*Alissonin näkökulmasta*

Tänään menisin Justinin studiolle hakemaan käsikirjoituksen tulevaan musiikkivideoon ja sen jälkeen menen syömään uuden ystäväni kanssa. Kyllä olen saanut ensimmäisen ystävän täältä Johannan, joka sattuu myös olemaan suomalainen. Tapasimme sattumalta, kun olin kaupungilla shoppailemassa, ja halusimme jutella enemmän, joten päätimme mennä syömään.

Kävelin studion ovista sisään ja minua neuvottiin menemään hissillä kuudenteen kerrokseen suoraa, sillä minua jo odotettiin. Menin ripeästi hissiin ja painoin nappia. Hissi liikkui tosi nopeasti, sitä ei miltein edes huomannut. Olen itse tottunut niihin erittäin hitaisiin haiseviin hisseihin Suomen kauppakeskuksissa. Astuin hissistä ulos ja kävelin käytävää pitkin ovelle, joka sijaitsi käytävän päässä. Koputin oveen, jonka jälkeen iloisen oloinen tummaihoinen mies avasi oven minulle.
"Hei! Sinä olet varmasti Alisson?"
Nyökkäsin ja hymyilin pienesti.
"Tule tänne vain, minulla onkin se kässäri sulle valmiina täällä", mies jatkoi ja meni kaivamaan työpöytänsä laatikkoa. Pian tämä nosti valkoisen ison kirjekuoren käsiinsä ja ojensi sen minulle.
"Jos tulee kysyttävää niin soita suoraa Justinille, eilen tämä muutti viimeisiä asioita" mies selitti.
"Selvä", vastasin ja nyökyttelin.
"Jos ei nyt ole mitään kysyttävää niin päästän sut jo kotiin lukemaan" mies sanoi ja löi kädetensä yhteen.
"Eipä taida olla", vastasin ja hymyilin.
"Selvä, näemme varmaan myöhemmin", tämä sanoi ja jatkoi keskeneräisiä töitään. Astelin vähin äänin ulos huoneesta ja suuntasin ulos rakennuksesta kirjekuori kädessäni.

Saavuin hotellihuoneelle takaisin ja huomasin, että minulla alkoi jo olemaan kiire ravintolalle, jossa lupasin uuden ystäväni tavata. Laskin kirjekuoren sängylle ja aloin valitsemaan vaatteita, jotka laittaisin päälleni. Olin asettunut hotelliin niinkuin omaan kotiin, vaatteeni oli nätisti kaapissa ja kaikki tavarani paikoillaan. Tosin huomenna menisin katsomaan taloa ja asuntoa, jotka Justin oli ostanut minua varten. Tuntui tyhmälle taipua Justinin tahtoon, mutta kyllä minulle oma asunto tai talo kelpaa tämän hotellielämän tilalle.

Päätin laittaa valkoiset perus farkut ja harmaan siistin neuleen. Kävelin vessaan korjaamaan meikkiäni, jonka olin aamulla tehnyt ja laitoin hiukseni korkealle ponnarille. Vilkaisin itseäni kokonaisuudessa vessan suuren peilin kautta ja olin melko tyytyväinen. Nappasin kaulaani vielä hopean ketjun ja käteeni kultaisen rannekelloni, jonka olin itseasiassa ihan hetki sitten itselleni ostanut, vaikka paljon se maksoikin. Nappasin kaapista valkoisen keskikokoisen olkalaukun, jonne laitoin lompakkoni, avainkortin ja huulirasvan. Kävelin eteiseen ja laitoin valkoiset Adidaksen kengät jalkoihini ja astuin ovesta ulos.

Nousin julkiseen bussiin jolla matkasin kaupungin toiselle laidalle. Istuin bussin perällä ja katselin nopeasti ohi meneviä maisemia. Olin ihan varma, että bussi menisi kumoon muutamaan kertaan, sillä mutkat ja kaarteet olivat niin tiukkoja ja bussi ajoi hidastelematta. Pian olimmekin perillä ja miltein koko bussi tyhjentyi pysäkillä jolle jäin. Lähdin kävelemään ravintolalle päin kunnes selkääni koputettiin. Käännyin ja näin takanani hengästyneen tytön, jolla oli vaaleat pitkät hiukset ja kirkkaan siniset silmät.
"Oletko sä se joka otti vastaan Justinille kirjeitä sairaalan ulkopuolella?" Tyttö kysyi hiukan nolostuneena ja samalla tasaten hengitystään.
"Kyllä", vastasin samalla pienesti hymyillen ja nyökytellen.
"Tuntuu tyhmälle kysyä, mutta voinko ottaa sun kanssa kuvan?" Tämä kysyi ja näpläsi samalla punaisen neuleensa helmaa.
"Toki", vastasin hiukan hämmentyneenä. Tyttö nosti innoissaan puhelintaan ja laittoi etukameran päälle. Otimme muutaman kuvan ja vaihdoimme vielä pari sanaa jonka jälkeen pääsin jatkamaan matkaani. Olin hiukan aikataulusta myöhässä joten otin muutaman juoksuaskeleen ravintolaa kohti.