Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Im sorry

Chapter 41
Justinin näkökulmasta

27.9

Heräsin aamulla huoneesta yksin, makasin koko sängyn leveydeltä. Ehdin jo hetken epäillä, että yöinen tapahtuma oli alkohokin ja mielikuvituksen tuotetta, mutta paikkani olivat aika kipeät. Kurottauduin ottamaan puhelimen käsiini lattialla lojuvien housujeni taskusta. Kello alkoi lähentymään yhtä ja minun pitäisi olla pian menossa Helsingin jäähalliin pelaamaan jääkiekkoa Suomen joukkueen kanssa. Olin saanut muutamia viestejä, joista yksi oli Alissonilta:
*Onko sulla aikaa antaa mulle ennen illan keikkaa? Haluaisin jutella sun kanssa - Ali* Ehkä Alisson haluaa keskustella yöisestä, en vain tiedä onko se positiivisessa vai negatiivisessa mielessä. Toisaalta tämä oli itsekin täysillä mukana, joka todennäköistää sen, että minulla voisi sittenkin olla mahdollisuus näyttää Alissonille, että haluan oikeasti olla tämän kanssa ja mahdollistaa tälle kaiken mitä Alisson ikinä vain haluaa, koska tämä ansaitsee kaiken sen. Haluan näyttää Alissonille, että voisin olla oikeasti hyvä poikaystävä.
*Minä järjestän aikaa, sopiiko jos ennen teidän harjoituksia? - J*
*sopii hyvin - Ali*

Kävin pelaamassa jäähallissa lätkää ja se oli kyllä ihan hauskaa. Kävin vaihtamassa mökilläni vielä vaatteet, jonka jälkeen lähdin kohti hartwall areenaa.
Areenalla tapasin Alissonin ja tämän pikkusiskon Miisan.
"Hei, näyttää siltä, että olet toipunut erittäin hyvin", sanoin ja halasin Miisaa, joka oli innoissaan toisesta keikastaan.
"Eilinen keikka oli mahtava, oltiin äitin ja Melissan kanssa istumakatsomossa lähellä lavaa" Miisa selitti ja näytti videoita ja kuvia eiliseltä keikalta.
"Hei voisit lähettää noita mulle, noi on oikeesti tosi hyviä", sanoin ja hymyilin tälle. Alisson seisoi Miisan takana ja oli jotenkin kiusaantuneen oloinen.
"Haluatko jutella nyt vai?" Kysyin Alissonilta joka nyökytti pienesti.
"Miisa mene tonne viimeiseen huoneeseen Monan ja muiden kanssa tullaan sinne ihan pian", Alisson neuvoi ja hymyili siskolleen, jonka jälkeen kävelimme pukutilaani.

Olimme hetken keskellä kiusallista hiljaisuutta kunnes aloitin:
"No joo, mistä me aloitetaan?" Alisson puri alahuultaan, selvästikin tämän oli vaikea aloittaa asiaansa, joka vaikutti pahalta.
"Justin. Eilinen, tai siis yöinen tapahtuma oli joltakin osin virhe", Alisson aloitti. Meinasin keskeyttää tämän, mutta Alisson jatkoi heti kun huomasi, että meinasin sanoa jotain:
"Justin, joka kerta kun oon meinannut kertoa sulle asioista, tai siis siitä, että tunnen sua kohtaan jotain, sulla on aina ollu joku muu. Aina kun oon oppinut pitämään susta ja aina kun oon antanut mun tunteiden vallata mun pään. Haluan pitää meidän välit ystävinä, koska uskon, että pysytään kauemmin kimpassa niin. Oot mulle tärkeä enkä halua luopua sun laisesta ystävästä."
"Ei mutta Alisson ihan tosi mullakin on tunteita sua kohtaan, lupaan että muutan mun tapoja eikä mulla ole tällä hetkellä ketään muuta, koska haluan sut", sain avattua suuni.
"Älä tee tästä vaikeampaa mitä tää on", Alisson sanoi ja pyyhki varovasti silmiänsä levittämättä meikkejään.
"Ei kun olen tosissani Alisson kiltti", vakuuttelin ja otin kiinni tämän kädestä.
"Justin, ei", Alisson vastasi ja poistui pikaisesti huoneesta. Jäin tuijottamaan pukuhuoneen tylsää vaaleaa seinää ja pidättelin itkua. Scooter astui huoneeseen ja ehdotti uudistuksia koskien show'ta.
"Ihan miten vain, mutta alotetaan se vasta seuraavalla keikalla, en jaksa nyt alata muutamaan mitään", vastasin.
"Selvä se, katsotaan sitä sitten", Scooter sanoi hymyillen.
"Ootko muuten ihan okei?" Tämä kysyi.
"En ole, mutta kyllä tää tästä", vastasin ja päätin vaihtaa vaatteet jo, jonka jälkeen lysähdin sohvalle.
Mieleni ei olisi tehnyt mennä lavalle ollenkaan, mutta keikka oli pakko vetää. Sen jälkeen voisin mennä viettämään iltaa yksin omien ajatuksieni kanssa mökille ja huomenna matka jatkuisi eteenpäin.

Nousin läpinäkyvän laatikon kyytiin monennen kerran ja minut nostettiin toistamiseen yleisön ylle. Koko keikan ajan pidättelin omia tunteitani vaikka muutama kyynel vierähti muutaman kerran poskelleni. Ennen viimeistä kappaletta poistuin lavalta, en vain pystynyt siihen, en halunnut. Kävelin pukuhuoneeseeni ja lukitsin huoneen oven. Eikä mennyt kauaa kun oveen tultiin koputtelemaan.
"Justin mitä hittoa sä säädät? Sanoit että kyllä tämä tästä", Scooterin ääni kuului oven takaa. Olin vastaamatta tälle, jonka seurauksena yhä useampi tuli oven ulkopuolelle suostuttelemaan minua takaisin.
"En ole tulossa enää takaisin lavalle", huusin jonka jälkeen lysähdin huoneen sohvalle ja pyyhin silmiäni.
"Justin voitko avata oven?" Kuulin Alissonin äänen oven takaa.
"Justin Drew Bieber älä seisota mua turhaan täällä vaan avaa tämä ovi jo", Alisson jatkoi. Nousin sohvalta ja kävelin ovelle.
"Miksi sä haluat tänne, teit jo tarpeeksi", vastasin ja nojauduin oven viereistä seinää vasten.
"Haluan jutella lisää", Alisson sanoi.
"Mulla ei ole puhuttavaa", vastasin kylmästi, vaikka mieleni teki avata ovi.
"Minulla on joten vauhtia sen oven avaamisen kanssa, tai tulen sen läpi ja sen sinä maksat", Alisson uhkaili aika epävakuuttavasti. Huokaisin ja avasin huoneen oven Alissonille, joka asteli saman tien huoneeseen sisälle.
"Miksi sä teet noin sun faneille? Ne ei ole tehnyt sulle yhtään mitään. En halua että mun takia jätät sun keikan kesken. Aika lapsellista", Alisson aloitti.
"Tätä mä tarkotin", vastasin ja kävelin Alissonin ohi takaisin sohvalle.
"Ja tätä mä tarkoitin kun sanoin sua itsekkääksi", Alisson näpäytti. Nousin sohvalta seisomaan, kävelin Alissonin eteen ja katsoin tätä suoraa silmiin.

#9 lukua jäljellä