Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Why im like this

Chapter 29
Justinin näkökulmasta

En ymmärrä miksi olen näin mustasukkainen. Olen itsekin parisuhteessa, hyvässä sellaisessa tai no eihän tätä kauaa ole kestänyt, mutta Johanna on hyvä ihminen ja mukava. Hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja ymmärtää tekemäni virheet. Jotenkin silti tuntuu siltä, että olen jotenkin huonompi ihminen virheideni vuoksi. En voi perustella tehtyjä virheitä sillä, että en ole saanut elää kunnon lapsuutta/nuoruutta, koska itse tämän valitsin. Tosin en tiennyt, että siitä ihan tällaista tulisi. On rahaa, läheisiä, faneja, kuuluisuutta, kaikenlaisia tavaroita mitä olen aina halunnut ja tilaisuus tuottaa musiikkia, mutta tuntuu siltä, että jotain silti puuttuisi. Nämä on näitä päiviä, kun kaikki liikkuu päässä eikä mistään oikeen tule mitään. Mutta jokainen sortuu joskus virheisiin, en ole poikkeus. Toivoisin että ihmiset ympärilläni ymmärtäisivät.

"Ootko lukenu paljonkin kommentteja tosta musiikkivideosta?" Johanna kysyi ja tälläytyi makaamaan kainalooni sängyllä.
"En kauheesti", vastasin ja tuijotin Johannan kännykän näyttöä tämän selatessa YouTube-boxin kommentteja.
"Mutta tuskin sielä kauheesti sitä rakentavaa palautetta on. Halutaan vaan selvittää musiikkivideossa olevan tytön henkilöllisyys ja tietää onko jotain juttua", tuhahdin.
"Nii, mutta luulen, että eilisen jälkeen kuitenkin ihmiset tajuaa, että me vähän niinkuin ollaan yhdessä", Johanna sanoi samalla kurottautuen huulilleni. Jotenkin Johannan pussaaminen tuntui tällä hetkellä väkinäiseltä.
"Onko kaikki hyvin?" Johanna kysyi ja vetäytyi kauemmas naamastani.
"On, mulla vaan pyörii päässä vähä kaikki. Ja ehkä vähä stressaa jo tuleva kiertue, vaikka siihen on aikaa, mutta hommaa on niin paljon. Varsinkin tulevan levyn kanssa", vastasin ja jäin tuijottamaan huoneeni kattoa.
"Hyvin kaikki menee, usko pois. Sitä paitsi mä tuun sun mukaan", Johanna vastasi ja painautui takaisin minua vasten.

Päivä meni makoillessa, syödessä ja muutaman leffan katsomisessa. Pitkästä aikaa koin itseni tylsistyneeksi. Huomenna pitäisi alkaa työstämään vielä levylle tulevia kappaleita, sillä niiden kanssa hommaa riittäisi. Eikä levyn julkaisuun ole edes enää kauaa, virallinen päivä on julkaistu 13. marraskuuta.

Skip seuraava päivä ->

"Justin voisitko palata takaisin tähän maailmaan", Scooter sanoi studion mikrofonin kautta kuulokkeihin.
"Anteeksi", tokaisin ja käpäilin edessäni olevia papereita.
"Älä multa pyydä anteeksi vaan sun faneilta 13 päivä marraskuuta ku levy ei ole ulkona", Scooter jatkoi. Huokaisin ja yritin saada itseni keskittymään kappaleisiin.
"Voitko laittaa soimaan The Feeling'in vielä. Yritän päästä siihen mukaan", sanoin samalla kaivaen kappaleen sanat esiin.

Lauloin kuusi eri kappaletta lukemattomia kertoja eri kohdista, jonka jälkeen myös Scooter oli tyytyväinen. Tämä tuli nauhoitus tilaan ja taputti.
"Mahtavaa, tästä levystä tulee oikeesti ihan huikee. Sun pitää vaan pitää pakka kasassa muuten tästä ei tule mitään", Scooter sanoi ja taputti olkapäähän.
"Mites huominen gaalan, joko Alisson on valmistautumassa?" Scooter naureskeli.
"En tiedä ei olla nyt viestitelty", vastasin.
"Tänään kannattaa sitten varmaan katkaista puhumattomuusputki", Scooter sanoi vitsaillen. Kävelimme äänityksen puolelle ja kuuntelimme laulamani kappaleet.
"Tykkään kyllä tästä Children-kappaleesta, se on jotenki kiva ja menevä, voin kuvitella tanssin jo siihen", kommentoin innoissani kappaletta.
"Pian saakin sitte kerätä porukkaa kasaan. Se kiertue tulee tosi nopeesti", Scooter tokaisi.

Skip Gaalaan -->

Seisoskelimme Alissonin kanssa punaisella matolla seinien takana ja odotimme vuoroamme kuvaan.
"Kuinka usein teillä nyt on niitä tanssitunteja?" Kysyin Alissonilta, joka vaikutti hermostuneelta gaalan suhteen.
"Nyt aluksi kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ja sit lähempänä aletaan treenaan viisi tai jopa kuusi kertaa viikossa, et kaikki menee just niiku pitää eikä melkein", Alisson vastasi. Nyökyttelin Alissonille ja katselin samalla eteeni laskeskellen kuinka monta edessämme vielä on.
"Onko kaikki okei?" Varmistin.
"On on, jännittää vaan jähäsen. Tai aika paljon", Alisson vastasi.
"No se on sallittua, eka gaala", sanoin samalla hymyillen. Alisson asetteli mekkoaan koko ajan uudelleen ja peilaili itseään puhelimensa kautta.
"On se hyvä", tämä mutisi itsekseen.

"No niin ollaan seuraavina", sanoin tarjosin Alissonille kättäni, mutta tämä pudisti hermostuneena päätään. Kävelin Alissonin perässä varmistaen, että tämä ei kompastu mekkonsa helmaan. Pidin takaosaa hitusen ylhäällä kävelessämme. Ihmisiä oli joka puolella ja jokaisessa suunnassa oli kameroita ja nauhureita, jotka osoittivat meihin. Kiljuvia faneja oli joka puolella. Alisson oli kankea ja tämän hymy oli aika väkinäistä jännityksen vuoksi. Nappasin tytön kainalooni ja osoitin aina tiettyä kameraa mihin tämän pitäisi katsoa. Alissonin hymy alkoi olemaan vähemmän teennäinen ja kuvissa poseeraaminen alkoi luonnistua. Kuvien jälkeen työnsin Alissonia hellästi liikkumaan eteenpäin kohti gaalapaikan ovia.

Gaalat menivät mainiosti myös Alisson loppujen lopuksi oli niistä mielissään, viimeistään kotiovellaan.
"Kiitos, että tulit", kiitin tätä.
"Antoiko joku mulle muka muita vaihtoehtoja", Alisson vastasi ja naurahti pienesti. Pyöräytin silmiäni ja naurahdin pienesti samalla päätäni pyöritellen.
"Mutta nähdään", tämä jatkoi ja odotti minulta vastauksen ennen auton oven kiinni työntämistä. Hymyilin itsekseni ja lähdin ajamaan kohti omaa kotiani.

// 21 lukua jäljellä