Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Fresh new start

Chapter 49
Alissonin näkökulmasta

Oli kulunut muutama kuukausi ja tuntui siltä, että äiti ja siskoni alkoivat vihdoin asettua aloilleen. Äitini oli erittäin innoissaan kukkakaupasta, jonka tämä perusti Los Angelesin keskustaan ja työskentelee sielä itselleen ja juuri niinkuin haluaa. Sisarukseni aloittivat koulut täällä ja tuntui siltä, että pitkästä aikaa kaikilla meni taas hyvin. Kaikki olivat iloisia ja muutenkin tosi tyytyväisiä asuinalueeseen, taloon ja no koko kaupunkiin.

Asuin tällä hetkellä yhdessä äitini ja sisaruksieni kanssa. Tai no asuin ja asuin, taisin kyllä lymyillä enemmän Justinin kotona mitä omassa kodissani, mutta toisaalta se oli ihan hyvä juttu. Äitini ja sisarukseni saivat rauhassa sulautua joukkoon ja totuttautua elämään suurkaupungissa. Lisäksi mielestäni oli ihanaa kun Justin on tauolla, tämä saa viettää enemmän aikaa oman perheensä, sukulaistensa, kavereidensa ja toki minun kanssa. Olimme menossa yhdessä Justinin isän, Jaxonin ja Jazmynin kanssa viettämään aikaa. Emme vielä tienneet minne kolmikko halusi meidät tällä kertaa viedä joten sokkona seurasimme Justinin isän antamia ajo-ohjeita. Ja pian saavuimme suuren hevostallin pihaan. Justin kääntyi katsomaan päälleni kauhistuneena.
"Ratsastamaan?" Tämä kyseenalaisti ääneen ja sammutti autonsa samalla hieroen leukaansa.
"Tämähän on mahtavaa!" Tokaisin innoissani, sillä olin ratsastanut viimeksi kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten.
"Viimeksi tipuin hevosen selästä", Justin jatkoi. Naurahdin ja huitaisin tätä leikkimielisesti olkapäälle.
"Noni eikun menoks", sanoin ja nousin ulos autosta.
Kävelimme aitauksen luo, jonka ääressä Jeremy ja lapset seisoivat. Justin halasi isää ja sisaruksiaan minä seuraten perässä.
"Tänään me ratsastetaan", Jeremy sanoi iloisesti ja osoitti viittä hevosta jonkin matkan päässä. Justin naureskeli ja pyöritteli päätään.
"Eiköhän me sitten mennä", Justin jatkoi.
"Toki", Jeremy vastasi ja lähti johdattamaan meitä paikkaan josta saisimme ratsastukseen tarvittavat välineet.

Aikaa tallilla kului kiitettävästi, mutta meillä kaikilla oli erittäin hauskaa ratsastamassa. Kuitenkin tuli vastaan se hetki kun jouduimme jättämään hyvästit hevosille ja myös hetkellisesti Justinin isälle ja sisaruksille. Sovimme jo toimintaa tuleville päiville ja myös ohjelmaa Justinin ja minun sisaruksien päänmenoksi. Olisi ihanaa, jos lapset ystävystyisivät keskenään.

"Mun puolesta meidän ei tarvi mennä enää ratsastamaan", Justin huokaisi istuutuessaan autoon.
"Sun täytyy vain oppia hallitsemaan se hevonen niin sun ei tarvi tipuskella", naureskelin ja katsoin Justini.
"Mun lonkkaan sattuu", Justin valitti samalla lähtiessään ajamaan kotia kohti.
"Voit tulla mun kanssa lääkäriin jos haluat", vastasin samalla hymyillen. En kyennyt olemaan nauramatta sillä olihan se aika hauskaa nähdä Justinin tippuvan hevosen selästä, kuulostipa se pahalle, mutta onneksi mitään vakavaa ei sattunut.
"Nah, en mä sielä mitään tee, kun se ei ole normaali lääkäri. eikä tätä kukaan parannettua saa kun tää on vaan tärähtänyt", Justin mutisi samalla hieroen oikealla kädellään oikeaa lonkkaansa.
"Sun täytyy ottaa rauhassa ja venytellä sitä vähäsen", yritin neuvoa tätä maalaisjärjellä.

Olin siis menossa vihdoin tänään omalle naistenlääkärilleni hetken tauon jälkeen, sillä olin täysin varma, että huonot oloni ja muutenkin kaikki oudot oloni ovat johtuneet uudesta kierukastani, jonka olin muutama kuukausi sitten vaihtanut pillereistä. Joten edessä olisi todennäköisesti kierukan pois otto, jos olot häiritsevät tai sitten se vain annetaan olla, riippuu toki lääkäristä. Olin kertonut Justinille oloistani ja Justin selitti, että tälle itselle tulee huonoja oloja, jos tämä on stressaantunut, ja tottahan se oli, että siitäkin voi kyseisiä oireita tulla.

Justin jätti minut omalle kodilleni, josta menisin omalla autollani lääkäriin.
"Tuutko mun luo suoraa sieltä lääkäristä sitten, vai?" Justin kysyi ja kääntyi katsomaan minua samalla pienesti hymyillen.
"Toki, jos lupaat hommata mulle ruokaa sinne valmiiksi", vastasin samalla virnistäen.
"Mitä vain. Lisäksi jos lupaat katsoa mun lonkkaa ja mahdollisesti auttaa mua venytteleen sitä", Justin naureskeli ja kumartui lähemmäs kasvojani ja painoi huulensa omiani vasten.
"Nähdään", vastasin naurahtaen samalla, kun nousin ulos autosta. Jäin vilkuttamaan Justinille tämän ajaessa pois pihastani. Hymyilin itsekseni ja kävelin sisälle, jossa oli täysi touhu menossa. Miisa ja Melissa juoksivat olohuone- aula väliä leikki heppojensa kanssa ja äitini oli keittiössä laittamassa ruokaa.
"Hei", sanoin samalla kurkistaen keittiön puolelle.
"Heei, oliko teillä sielä hauskaa?" Äitini kysyi ja huomasin miten tämä huokuu onnellisuutta ja iloisuutta.
"Oli, oikein mukavaa. Keskittiin yhdessä Justinin ja Jeremyn kanssa tekemistä lasten pään menoksi. Ajattelin, että olisi tosi mukava tutustuttaa lapset toisiinsa", selitin.
"Olen ajatellut kyllä täysin samaa, lisäksi ajattelin, että jos Jeremy, hänen naisystävänsä ja lapset tulisivat meille joku päivä syömään. Voisin kokata jotain hyvää vähän spessumpaa ruokaa", äitini intoili.
"Sopiihan sekin varmasti", vastasin ja hymyilin. Vilkaisin kelloa ja ilmoitin, että minun olisi nyt lähdettävä lääkäriin, muuten tulen olemaan myöhässä tuntien keskustan liikenteen.

Saavuin lääkäriin onneksi ajallani ja sain jopa istahtaa hetkeksi aikaa odotushuoneeseen. En tiedä miksi lääkärikäynti jännitti näin paljon, toki mielessäni on liikkunut vähän kaikenlaisia teoriota huonoihin oloihin, mutta sain suljettua monia asioita pois mielestäni, sillä osa ei voinut edes olla mitenkään mahdollista, esimerkiksi se, että olisin raskaana. Minulla on kuitenkin ollut se ehkäisy, joten siitä ei ainakaan ole pelkoa. Samoin syöpää olen ajatellut, mutta siihen olisi kuulunut monia muitakin oireita.

Mietin hiukan ahdistuneena ajatuksiani läpi, kunnes havahduin siihen, että kuulin nimeni:
"Alisson McCave." Huomasin tutun lääkärini ilmestyneen ovensa suulle. Nousin ylös ja kävelin lääkärini ohi tämän huoneeseen. Carrie asteli huoneeseen perässäni samalla vetäen oven kiinni ja istuutui pöytänsä toiselle puolelle tietokoneen ääreen.
"Eli siis sinulla on ollut huonoja oloja sen jälkeen kun olemme sulle laittaneet sen kierukan?" Carrie aloitti.
"Joo, tai uskon, että ne on siitä. Niin ajattelin, että pitäiskö mun vaihtaa takaisin pillereihin vai onkohan nää olot vaan hetkellisiä, koska niitä on kyllä jatkunut aika kauan", selitin.
"Ei sitä tarvitse huonojen olojen vuoksi ottaa pois, pitää vain selvittää, että huonot olot tulevat tosiaan siitä ja jos niin on pystyn määräämään sinulle pahoinvointilääkkeitä, lisäksi niiden ei pitäisi olla pitkään kestäviä", Carrie selitti.
"Ei ole tullut mitään ylimääräistä vuotoa tai mitään muutakaan sellaista? Tai onko ollut alavatsakipua?" Carrie jatkoi.
"Ei ole tullut mitään, niinkuin ei pidäkään kun se kierukkan kerta on. Ja on mulla muutaman kerran ollut, mutta ne ei oo ollut pitkäaikaisia vaan sellasia hetkellisiä voiko sanoa kipukohtauskia", sanoin.
"Olet vielä Justinin kanssa?" Carrie kysyi ja selaili tietokonettaan.
"Joo", vastasin ja kostutin huuliani automaatisesti.
"Ja teillä on ihan normaali seksielämä? Eikä mitään riskiä, että olisi sukupuolitauti", Carrie kyseli.
"Joo on. Ja ei ole syytä epäillä sellasta", vastasin ja vedin syvään henkeä.
"Jos aloitetaan ihan normaalilla tarkastuksella, että nähdään onko sielä kaikki hyvin ja otetaan ultrat munasarjoista, että ei löydy sieltä syytä huonoihin oloihin", Carrie totesi ja pyysi minua riisumaan ja siirtymään sängylle.
Oli aika pitkään hiljaista ja Carrie tuijotti vain koneen ruutua samalla päätään käännelle.
"Voiko se muka olla?" Carrie rikkoi vihdoin hiljaisuuden.
"Mitä? eikai sielä ole mitään vakavaa?" Kysyin hätääntyneenä ja yritin itsekin kurotella katsomaan näyttöä.
"Ei päinvastoin, Alisson olet raskaana ja lapsen erottaa täältä jo, joten raskaus saattaa olla jo kahdennella kuulla", Carrie tokaisi ja hymyili minulle samalla kääntäen ruudun minulle.

#1 luku jäljellä