Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

happines is real

Chapter 8

Heräsin sairaalasta, sängystä joka oli Justinin kanssa samassa huoneessa. Oloni on epämukava ja likainen, jonka vuoksi mielessä käväisi ajatus kotona käymisestä. Laitoin vähäiset tavarat laukkuuni ja kävelin Justinin viereen.
"Käyn kotona vain nopeasti oon pian takaisin täällä", puhuin itselleni, mutta kuvittelin että Justin kuulisi kaiken mitä puhuisin. Pussasin tätä poskelle jonka jälkeen astuin sairaalan käytävälle.Kävelin ripeästi ulos sillä bussi jolla pääsisin kotiin lähtisi ihan pian.
Onnekseni ehdin oikeaan bussiin, jolla pääsin lähelle talon edustaa. Kävelin taloa ympäröivän aidan portille ja näppäilin porttiin salasanan. Astuin portin toiselle puolelle ja työnsin portin kiinni.

Kävelin suoraa huoneeseeni ja nappasin vaatehuoneesta uudet puhtaat vaatteet ja kävelin vaihtovaatteiden ja puhelimen kanssa kohti yläkerran suihkua. Pääsin kylpyhuoneeseen asti ja ehdin riisua vaatteet päältäni kun puhelimeni alkoi soimaan. Soittoääneni oli niin kovalla, että olin lähellä saada sydänkohtauksen. Soittaja oli Scooter, pelkäsin, että jotain olisi sattunut.
"Hei", vastasin nopeasti.
"Hei honey, minne asti menit?" kuului tuttu ääni puhelimen toisesta päästä. Jalkani menivät veltoiksi, minun oli pakko mennä polville.
"Justin? " sanoin kysyvästi ja yksittäinen onnenkyynel valui poskeani pitkin alas ja putosi paljaalle reidelleni.
"Minä täällä, ja olin pettynyt kun en nähnyt sua heti ku heräsin", tämä selitti.
"Oon kotona suihkussa tuun ihan pian sinne takasi, lupaan olla nopea", vastasin tälle heti.
"Ei mitään kiirettä, oo suihkussa ihan rauhassa, kuulin et oot ollu täällä vähä kauenmin, joten nauti kotisuihkusta, oon täällä kyllä odottamassa sitten", tämä sanoi ja naurahti pienesti.
"Selvä, mutta aion silti olla nopea", sanoin ja hymyilin itsekseni.
"Nähdään pian", tämä sanoi hiljaisella äänellä.
"Nähdään", vastasin ja lisäsin vielä ennekuin Justin sulki puhelun:
"Ja Justin, ihanaa kun soitit itse. "
"Tietty, halusin itse soittaa " tämä vastasi.

Puhelun loputtua menin nopeasti lämpimän suihkun alle ja hymyilin kuin hullu, muutamat onnen kyyneleet pääsivät ulos silmistä. Olin niin iloinen. Pelkäsin jo hetken, että olimme menettäneet Justinin. Suihkun jälkeen kuivasin itseni, kiedoin pitkät hiunseni pyyhkeeseen ja puin päälle puhtaat vaatteet. Otin pyyhkeen päästä pois ja hankasin pyyhkeellä hiuksia hiukan kuivemmiksi, jonka jälkeen poistuin vessasta. Kävelin huoneeni kautta, sillä laukkuni oli sielä. Juoksin ulos, koska seuraava bussi kaupunkiin lähtisi vasta tunnin kuluttua jos en viidessä minuutissa ehtisi pysäkille.

Onnekseni ehdin keskustaan menevään bussiin, joka itseasiassa menee sairaalan eteen. Meni noin 10 minuuttia niin olin sairaalalla, kävelin muutamien fanien lävitse, sisälle sairaalaan ja tunnistauduin, jonka jälkeen pääsin osastolle, jolla Justin oli. Kävelin pikaisesti, melkein juoksin Justinin huoneelle. Astuin huoneeseen sisään ja näin huoneessa Scooterin, Pattien ja jonkun vaalean tytön jota en ollut aiemmin nähnyt. Justin hymyili leveästi minut nähdessään. Minulla itsellä oli varmaankin aika hämmentynyt ilme oudon tytön huomatessani.
"Hei Ali" Justin tervehti minua iloisesti ja viittoi tulemaan lähemmäs.
"Tässä on Jessica, ystäväni, joka asuu lähellä keskustaa. Oli samaan aikaan levyttämässä uusinta levyään kanssani", Justin selitti ja katsoi tyttöä samasti lempeästi hymyillen. Scooter katsahti minua jonka jälkeen ilmoitti lähtevänsä, samoin Pattie. Halasin kumpaakin ja sovin Pattien kanssa, että menisimme joku päivä yhdessä brunssille, olisi paljon juttuja joista keskustella.
Jäimme siis kolmisteen. Tyttö uteli miten olimme tutustuneet Justinin kanssa ja miksi asuin tämän kanssa, aivan kuin olisi mustasukkainen Justinista.
"Ootko joku Justinin hyväki ystävä? " kysyin, koska tytön uteleminen alkoi hermostuttamaan.
"Aika hyvä, mutta liikuttaako se mitenkään sua? " tämä kysyi ja katsoi päälleni kysyvästi.
"Ei sinänsä mietin vaan, että jos oot hyväki kaveri miksi sua ei täällä kertaakaan näkynyt sinä aikana ku Justin oli koomassa vaan ilmestyt yhtäkkiä ku se herää", tokaisin samalla silmiäni pyöritellen.
"Olisin tullut kyllä, mutta aikaa ei juurikaan ollut", tämä vastasi ja laittoi kätensä puuskaan.
"Ei mullakaan olisi oikeastaan ollut aikaa olla täällä, mutta tein aikaa, koska halusin olla täällä. En vaan ymmärrä miten et halunnu saada aikaa raivattua täällä käymisen takia", jatkoin. Justin katsoi molempien päälle vuorotellen, mutta ei jaksanut ottaa osaa keskusteluun. Huomasin, että Jessica hermostui kommenteistani, ja toikaisi kylmästi:
"Sun on ihan turha sanoa mitään miten olisi pitänyt toimia tai miten pitäisi, koska et merkitse Justinille mitään vaikka olit täällä ja minä merkitsen, vaikka en ollut. Hassua, että luulet että en olisi halunnut tulla tänne, totta kai halusin, mutta oli turha tulla, koska Justin ei ollut hereillä. Tulin kuitenkin heti ku sain tietää, että Justin heräsi. Mietin tässä vaan, että kuka sä luulet oikeen olevas. "
Kohotin kulmiani ja katsoin tämän päälleen samalla päätäni pyöritellen, jonka jälkeen vilkaisin Justinia samalla kysyvän ilmeen vaihtaen kasvoilleni.
"Jessica ei tarkoittanut mitä sanoi, usko pois", Justin sanoi samalla meitä molempia jälleen vilkuillen.
"Itse asiassa kyllä tarkoitin, voisitko kertoa tälle ihanalle tyttöselle miten asiat on ja käskeä poistumaan? " tämä kysyi samalla katsoen minua ja hymyillen. Katsoin kysyvästi Justinia joka pyöritteli silmiään ja vilkaisi Jessicaa.
"Ei tarvitse pyytää, lähden mielelläni", vastasin ja kävelin ovesta ulos.

Kuulin Justinin äänen perästäni, mutta en mennyt enää takaisin. Minua ärsytti, otti päähän ja hiukan surutti. En mennyt bussilla kotiin, vaan menin lähellä olevaan kauppakeskukseen syömään roskaruokaa ja shoppailemaan itselleni jotain uutta, vain sillä sain itseltäni pahan mielen pois. Soitin samalla äidilleni, joka vastasi yllättävän nopeasti. Selitin tälle tilanteen ja saatoi päästää silmistä ulos pari kyyneltä. Äitini onneksi osasi lohduttaa, vaikka ei konkreettisesti paikalla ollutkaan ja sanoi voivansa auttaa minua etsimään oman asunnon, jotta pääsisin pois Justinin nurkista. Juttelimme aika kauan, kunnes äitin täytyi jatkaa työntekoa. Sovimme, että juttelisimme myöhemmin lisää.

Kun olin saanut nautittua roskaruoasta, vein jäljellä olevat roskat ja ruoan jämät roskiin ja poistuin pikaruokalasta. Lähdin kiertämään kauppoja, joista loppujen lopuksi mukaan tarttui aika paljon tavaraa. Kun olin lähtemässä kauppakeskuksesta, olkapäähäni koputettiin. Käännyin katsomaan taakseni ja sielä seisoi hiukan alle keksiän oleva nainen virallisesti täylläytyneenä turvavartijan kanssa.
"Hei, olen Marian Hills ja olen mallivärvääjä. En ollut etsimässä uusia malleja, mutta pistit silmiini ja minun oli pakko tulla ehdottamaan sinulle, että voisitko tulla maanantaina toimistolleni koekuvauksiin, jotta voisin laittaa kuvasi eteenpäin. Jos vain mallinura houkuttelisi. Se voisi olla vain vaikka muutamaan mainokseen tai silloin tällöin, miten vain itse haluaisit", nainen selitti.
En ajatellut asiaa sen pidempää vain nyökkäsin ja kysyin"
"Minne tulisin? Ja monenko aikaan? "
Nainen hymyili innostuneena ja kirjoitti minulle yhteystiedo lapulle jonka ojensi minulle.
"Toivon näkeväni sinut siis maanantaina", nainen sanoi samalla hymyillen.
"Olen aika varma, että näet", vastasin samalla myös pienesti hymyillen.

// olen pahoillani siitä, että ei ole pitkään aikaan lukua tullut, mutta nyt yritän uurtaa teille näitä mahdollisimman tiheästi, koska juonta riittää