Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Don't cry, everything's gonna be alright

Chapter 17
*Justinin näkökulmasta*
(Kuvassa Lari)

Istuin sohvalla ja katsoin Alissonin pikkusiskoa joka nukkui sairaalasängyssä. Jotenkin erittäin surullinen näky, vaikka olen nähnyt pienempiäkin lapsia samassa tilanteessa, ja onneksi kuitenkin uskon, että tämä pikkutyttö selviää leikkauksesta, koska kasvain on kuulemma vielä ihan helposti leikattavissa. Käänsin katseeni sohvalla makaavaan kaksikkoon, jotka nukkuivat jo sikeästi. Alissonin pää oli tyynyn päällä joka lepäsi reidelläni. Yhtäkkiä muistin, että minun piti ilmoittaa mukaan tulleille henkivartioille, missä osastolla olisimme, sillä molemmat miehistä olivat uusia eikä kummallakaan ollut numeroani. Nolona soitin toiselle miehistä ja kerroin missä olisimme ja muutenkin ajan kulusta. Pyysin miehiä jäämään huoneen ulkopuolelle, jos tulisivat ylös asti. Tämän jälkeen laskin puhelimen takaisin käsinojalle. Laskin toisen käteni takaisin Alissonin olkapäälle ja nojauduin pää käteni varassa sohvan käsinojaan samalla hetkeksi lepuuttaen silmiäni.

Pian hätkähdin kun huoneeseen asteli takaisin Alissonin äiti, tämän ilmeisesti miesystävä, Christian ja joku toinen vanhempi poika. Voisin heittää veikkauksen, että tämä oli se Alissonin entinen poikaystävä. Nyökkäsin näille tervehdyksen merkiksi, koska en halunnut herättää vieressäni makaavia. Alissonin äiti katsoi vieressäni makaavia tyttöjä pää kallellaan ja hymyili.

Tuntui jotenkin erittäin kiusalliselle, sillä minä Justin Bieber tunnettu, ihmiset sekaisin saava laulaja, istuin Suomessa, lastensairaalan penkillä. Sylissäni tyttö, joka oli vain ystäväni, jonka vuoksi olin tänne tullut ja tämän entinen poikaystävä tuijotti minua ja Alissonia vuoron perään. Sekin tuntui kiusalliselle, että muut puhuivat keskenään suomea, jota en ymmärrä. Tai ymmärrän toki muutamia perus sanoja, mutta kun ihmisten suusta tulee muutakin kun niitä perus juttuja. Melissa yritti kiemurtelulla etsiä itselleen hyvää asentoa, jonka seurauksena päätti mennä nukkumaan vapaana lojuvalle sängylle. Alissonin äiti käveli sohvan luoja kyykistyi Alissonin tasolle. Tämä puhui Alissonille jotain, johon Alisson vastasi vain hymähtelyllä.
"Justin haluatko katsoa onko tossa naapurihotellissa vielä vapaita huoneita täksi yöksi?" Alisson kysyi väsyneellä äänellä. Nyökkäsin ja nappasin puhelimen käteeni. Selasin sairaalan vieressä olevan hotellin sivuja ja huomasin, että normaaleja huoneita ei hotellissa enää ollut.
"Täällä ei oo sellasia normaaleja huoneita, mutta voidaan kyllä ottaa tollanen vähä spessumpi, mun normaali", vastasin samalla pienesti hymyillen.
"Ne maksaa", Alisson tokaisi ja nousi huterasti istumaan sohvalle.
"Voidaan olla sielä tää meidän koko aika, ja mä hoidan sen maksamisen, jos varaat sen vaan sun nimellä? Okei? Koska rahasta se ei ole kiinni", vastasin ja loin tähän totisen katseen. Muut seurasivat vierestä kiinnostuneina keskusteluamma, joka oli aika häiritsevää.
"Okei, ni kyllä se käy", Alisson vastasi ja kertoi äidilleen, että menisimme viereiseen hotelliin nukkumaan ja tulisimme aamulla takaisin.

Alissonin puhelin alkoi linkuttamaan viestejä tiheään tahtiin, jonka seuraksena laittoi puhelimen saman tien äänettömälle. Alisson jutteli hetken vielä äitinsä kanssa jonka jälkeen nämä toivottivat toisilleen hyvää yötä. Ennen kuin astuimme huoneesta ulos Alissonin äiti otti hellästi kiinni käsivarrestani.
"Kiitos vielä Justin, erittäin paljon. Arvostan kaikkea mitä teit ja sitä, että autat Alissonia", tämä sanoi jonka jälkeen halasi minua tiukasti. Halasin tätä takaisin samalla hymyillen ja vastasin:
"Ei mua ihan tosi tarvitse kiittää."

Alissonin äiti jäi kahden siskoksen kanssa Miisan kanssa sairaalalle. Lari ja tämän isä tulivat samalla hissillä kanssamme alas, myös paikalle saapuneet Harry ja Glen (henkivartijat) tulivat kanssamme samalla hissillä. Alisson ja Lari kävivät pientä small talk'ia, josta en ymmärtänyt mitään, yllätys.