Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

He's so annoying

Chapter 46
Alissonin näkökulmasta

"Huomasitko miten se melkeen tervehti meitä?" Aloitin keskustelun käännettyäni suihkun auki.
"Huomasin myös sen innostuksen nähdessään meidät", Justin vastasi ja käänsi suihkua kuumemmalle.
"Musta tuntuu siltä, että se arvaa sen, että äiti pyysi meitä tänne sen takia", jatkoin. Justin kohautteli hartioitaan ja sääti vieläkin lisää lämpöä suihkuun.
Lämpimän rentouttavan suihkun jälkeen kuivasimme itsemme ja kävelimme pyyhkeet ympärillä huoneeseemme pukemaan puhtaat vaatteet päällemme.

Huomasin Miisan kirjahyllyssä kaksi kirjaa joissa oli Justinin kuvat. Kävelin kirjahyllyn luo ja nappasin pienemmän kirjan käsiini, jossa oli pehmeät kannet.
"Uskomatonta", tokaisin samalla naurahtaen ja aloin selata kirjaa.
"Mitä?" Justin kysyi samalla kuivaten hiuksiaan. Heiluttelin kirjaa käsissäni ja menin istumaan sängylle.
"Pikku Justin", sanoin hiljaa samalla hymyillen.
"Mistä ihmeestä ton vedit?" Justin kysyi ja istuutui viereeni.
"Kirjahyllystä, voi kuinka hellunen lapsi oot ollu, toi sun tukka", kommentoin nuoren Justinin ulkonäköä samalla hihittäen.
"Näytäppä seuraavaksi kuvia susta pienenä", Justin tokaisi samalla virnistäen ja nappasi kirjan käsistäni. Siinä samassa Miisa raotti huoneen ovea ja pyysi meitä iltapalalle. Nousimme sängystä pikaisesti ja kävelimme keittiöön, missä muut jo olivat. Istuuduimme pöydän ääreen ja aloimme kasaamaan itsellemme iltapalaa pöydän antimista. Tarkkailin kaikkia vuoron perään samalla kun yritin saada syödyksi edes jotain pientä, vaikka epämääräisen huonon olon vuoksi mieleni ei tehnyt syödä.

"Tehdäänkö me huomenna yhdessä jotain?" Miisa kysyi hymyillen. Siirsin katseeni Miisaan ja nykytin pienesti samalla kysyen, mitä Miisa, Melissa ja Christian haluaisivat tehdä.
"Minä haluan ruokkimaan sorsia", Miisa tokaisi ja haukkasi leivästään palan. Naurahdin pienesti ja kerroin Justinille, mitä Miisa haluaisi tehdä.
"Toki voidaan myös mennä ihan kaupungille, vaikka ostoksille tai jotain jos haluatte. Ja sen jälkeen vaikka sitten sinne ruokkimaan sorsia, missä niitä nyt ikinä onkaan", ehdotin.
"Kuulostaapa mukavalle", äitini sanoi samalla hymyillen.
"Joo!" Miisa huudahti, johon Petri puuttui välittömästi. Petrin aggressiivisen kieltämisen jälkeen jatkoimme kaikki iltapalan syömistä kaikessa hiljaisuudessa.
Iltapalan jälkeen kömmimme Justinin kanssa lämpöisen peiton alle ja käperryimme toistemme viereen.

Aamulla olimme olleet kaikki virkeinä ylhäällä ja matkasimme jo kohti keskustaa Justinin, Melissan, Miisan, Christianin ja Mickeyn kanssa. Päätimme ensimmäisenä kierrellä eri kauppoja ja lupauduin ostamaan sisaruksilleni kaiken mitä nämä kokivat tarpeellisiksi. Ihan ensimmäisenä suunnistimme stokmannille, sillä sielä oli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Löysimme Christianille uudet kengät, Miisalle huppareita ja muita uusia vaatteita. Samoin Melissalle löytyi mieleisiä vaatteita. Toki omiinkin käsiin tarttui sitä sun tätä, vaikka Justin neuvoi olemaan ostamatta täältä mitään. Kun olimme kulkeneet kaupan läpi lähdimme suunnistamaan kohti ruokapaikkaa, joka olisi meille kaikille mieleinen. Sitä oli harvinaisen vaikea löytää sillä kaikilla meillä oli eriävät mielipiteet asiasta.

"Alisson haluaisin muuten vielä yhden pienen jutun", Melissa sanoi ja veti pienesti hihastani.
"Mitä?" Kysyin ja kyykistyin hiukan kuulemaan tätä.
"Haluaisin yhden kivan repun, jonka näin victorias secretillä", Melissa kertoi ja alkoi kuvailemaan reppua.
"No ehkä meidän pitää hakea sulle vielä sellanen reppu", tokaisin ja ilmoitin muille uuden suuntamme, joka oli kohti Forumia.
Otin Melissaa kädestä kiinni, jonka jälkeen vilkaisin taakseni Justinia joka piti Miisaa kädestä kiinni ja jutteli tälle jotain. Christian käveli meidän edellä ja Mickey Justinin ja Miisan kanssa takanamme. Muutamia Justinin faneja sattui aina paikalle, sillä niitähän on pelkästään jo Helsingissä joka lähtöön, ja voin vain kuvitella hetken kuluttua kun juttu ja kuvat ovat ehtineet erilaisiin Justin ryhmiin facessa ja wapissa.

Saavuimme Victorias Secretille ja astelimme tyttöjen kanssa sisälle pieneen kauppaan. Christian jäi Mickeyn kanssa odottamaan meitä kaupan ulkopuolelle, sillä hänelle kaupassa ei ollut mitään.
"Tehän tarvitte tällaset passikotelotkin, että teidän passit ei mene hukkaan meidän matkustamisen aikana", Justin sanoi ja esitteli Miisalle ja Melissalle passikoteloita. Loin Justiniin ehkä hiukan vihaisen katseen, sillä en ollut keskustellut äitini kanssa vielä uudelleen heidän lähtemisestä mukaamme, ja Justin puhui tytöille jo siihen malliin, että nämä olisivat tulossa mukaamme.
"Tai siis, kun joskus matkustatte", Justin korjasi ja haroi hiuksiaan.
"Voidaanko me saada sitten tollasetkin? Ja haluaisin kyllä jonkun hyvän tuoksunkin, koska mun kaikilla kavereillakin on näitä vaikka kuinka paljon", Melissa selitti ja katsoi anelevasti päälleni.
"Totta kai saatte, mä maksan teidän ostokset täällä", Justin vastasi, jonka jälkeen ilmoitti, että lapset saavat valita mitä ikinä haluavat. Melissa ja Miisa pyörivät pikkukauppaa innoissaan ympäri ja etsivät itselleen mieluisia asioita. Kävelin Justinin viereen ja tönäisin tätä pienesti.
"Ei ne kyllä saa ihan tottua tähän, että ne saa ihan mitä ne ikinä haluaa", tokaisin hiljaa Justinille, joka vastasi:
"Ne ei ole tyyliin pitkään aikaan saanu mitään niin kai mä voin vähä tällee sponssaa, en mä niille aina ole kaikkea tarjoamassa. Haluan vaan auttaa, ja haluan, että ne on iloisia."
"Hyvä on, mutta ei mitään muuta tänään", tokaisin.

Kun olimme shoppailleet ja syöneet suuntasimme takaisin äitini luo. Justinin faneihin oli lähes mahdoton olla törmäämättä, joten väistämättä vastaan tuli hysteerisiä teinejä ryhmittäin, jotka yrittivät saada Justinia jäämään juttelemaan, mutta Justin ei ollut voimissaan enää päivän kestäneen shoppailumme ja muiden samanlaisten hysteeristen ihmisten kohtaamisen jälkeen. Justin vain moikkasi tyttöjä ja jatkoi matkaansa kanssamme. Kuulostaa ilkeälle ja itsekkäälle, mutta sitä se ei kyllä oikeastaan ollut. Justinilla oli siihen oikeus.

Saavuimme takaisin asunnolle, jossa oli täysi sota käynnissä. Astelimme monien kauppakassiemme kanssa tilavaan eteiseen ja loimme äitiini kysyvän katseen. Aloin voimaan pahoin, en tiedä mistä se johtui mutta yhtäkkiä voin erittäin pahoin. Tuntui siltä, että oksentaisin ihan kohta. Kiiruhdin vessaan ja istuin hetken aikaa vessanpöntön edessä ja oksennus tuli kuin tulikin. Olisinko voinut saada jonkin sortin ruokamyrkytyksen hetki sitten syödyistä susheista? En tiedä, mutta nyt olisi suurempi ongelma ratkottavana, sillä riitely jatkui vain pahempana mitä se oli meidän sisälle tullessa. Kävelin vessasta keittiöön, kun olin selvinnyt huonosta olostani.
"Voitteko lopettaa? Lapset ovat palanneet takaisin asuntoon eikä niiden tarvitse joutua kuuntelemaan tällasta", tokaisin sillä halusin sen loppuvan.
"Kuule sinun on ihan turha tulla siihen pätemään", Petri vastasi vihaisesti, jonka jälkeen jatkoi:
"Tiedän tasan tarkkaan miksi tulitte tänne, meinaatte viedä kaikki täältä pois, eikä se käy todellakaan. Kukaan ei lähde täältä yhtään minnekään."
"Ymmärrätkö, että sä et voi tavallaan vaikuttaa asiaan ollenkaan", vastasin, jonka jälkeen jatkoin:
"Aion viedä mun äidin ja mun sisarukset mukanani Amerikkaan, koska sinne ne kuuluu. Minun kanssa, etkä sä pysty päättämään asiaa enää, koska se on päätetty jo. En oo todellakaan jättämässä mun äitiä tänne pahoinpideltäväksi, jos sillä on mahdollisuus elää mun sisarusten kanssa hyvää elämää mun lähellä." Kun sain tämän sanottua Petri purki vihaansa konkreettisesti minuun ja löi minua varoittamatta suoraa kasvoihini.

#4 lukua jäljellä