Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

This can't be real

Chapter 7

Istuin Los Angelesin suurimman sairaalan isossa odotushuoneessa yhdessä Scooterin ja Justinin äidin Pattien kanssa. Scooter kertoi, että Justin ei ollut saapunut studiolle siihen aikaan kun nämä olivat sopineet, joten Scooter otti selvää missä poika menisi ja sai tietää, että Justin oli ajanut rajun kolarin moottoritiellä. Toinen auto oli kuulemma tahalleen ajautunut kovalla vauhdilla Justinin eteen eikä mitään ollut tehtävissä. Eteen tulleen auton kuski selvisi vain muutamilla murtumilla, mutta Justinilla oli aivoverenvuoto ja murtumia. Justin oli tällä hetkellä ratkaisevassa leikkauksessa ja me odotimme odotushuoneessa mitä tulevan pitää, kukaan ei tiennyt kauanko leikkaus kestäisi, tai mitä he tekisivät. Täytyi vain odottaa.

Pian paikalle saapui Justinin isä hätääntyneen näköisenä.
"Missä Justin on?" Tämä kysyi ja käveli pikaisesti luoksemme. Laskin katseeni maahan ja Scooter alkoi selittämään tälle mitä oli tapahtunut ja missä poika oli. Olin tosi surullinen, koska en olisi toivonut tällaista Justinille. Oli niin väärin, että onnettomuus sattui ajankohtaan, kun Justinilla menee muutenkin huonosti.

Oli kulunut 4 tuntia kun naislääkäri saapui luoksemme. Pattie ja Jeremy nousivat seisomaan naisen eteen.
"Olette ilmeisesti Bieberin perhettä" nainen sanoi. Pattie nyökkäsi vastaukseksi.
"Leikkaksessa sattui ikävä tapaus. Kaikkea verta ei saatu pois, vaikka verisuonet eivät vuoda enää, jonka vuoksi poika on koomassa", nainen selitti. Pattie katsoi Jeremyä, tämän silmät täyttyivät kyynelistä.
"Kai Justin herää kuitenkin? Veri saadaan pois sieltä varmasti", Jeremy kysyi. Lääkäri näytti surulliselta ja vastasi:
"Sitä emme voi luvata, tila on tällä hetkellä edelleen vakaa." Pattie alkoi itkemään ja laskeutui polvilleen. Purin huultani, että en alkaisi itsekin itkemään.
"Justin on siirretty huoneeseen 190 kerrokseen neljä eteläsiipeen", lääkäri kertoi.

Lähdimme kävelemään kohti huonetta jossa Justin olisi. Tunnen itseni jotenkin ulkopuoliseksi, mutta koska Scooter oli soittanut minulle, että haluaa minut tänne, niin tietty tulin. Saavuimme huoneeseen, jossa Justin makasi moneen eri hököttimeen kiinnitettynä. Näky oli niin surullinen, Justin näytti niin rauhalliselta kaiken jälkeen. Pattie istuutui Justinin viereen ja itki. Jeremy seisoi Pattien takana samalla kyyneliään pois pyyhkien. Menin istumaan toiselle puolelle Justinin sänkyä ja tunsin kuinka kyynel valui hitaasti poskeani pitkin alas.

Kello alkoi lähestymään yhdeksää ja vierailuaika oli ohitse. Hoitaja tuli huoneeseen häätämään meitä ulos. Nousin tuolilta ja kysyin hoitajalta:
"Olisiko mitenkään mahdollista, että saisin jäädä tänne Justinin kanssa, koska huoneessa ei ole muita joita häiritsisin?" Pattie hymyili minulle ja siirsi katseensa hoitajaan. Hoitaja mietti selvästi jonkin aikaa kunnes vastasi:
"No uskon, että voit jäädä."
"Kiitos", sanoin ja hymyilin tälle. Pattie tuli halaamaan minua ja pyysi soittamaan mitä ikinä tämän tilassa tapahtuu. Jeremy ja Scooter lähtivät Pattien kanssa ja minä jöin Justinin kanssa tylsää sairaalahuoneeseen. Yritin puhua tälle jotain, vaikka tiedostin sen, että tämä ei kuule mitään mitä höpisen. Otin kiinni Justinin kädestä ja pistin pääni sängyn reunalle eikä mennyt kauaa kun jo nukahdin.

Skip viikko ->

Viikko oli kulunut, eikä Justinin tilassa ollut tapahtunut mitään muutosta. Nousin jaloittelemaan ja kävelin käytävälle, jossa minua vastaan tuli hoitaja.
"Pihalla on erittäin paljon nuoria tyttöjä kirjeiden ja lahjojen kanssa", hoitaja sanoi samalla naurahtaen. Siitä sainkin idean. Kävelin käytävällä olevan siivoojan luokse ja pyysin tältä muutaman jätesäkin, jonka jälkeen kävelin ulos väkijoukon luokse.
"Hei haluatteko kuunnella hetken! Olen Justinin kaveri Alisson ja oon ollut Justinin kanssa tuolla siitä asti kun se sinne tuli, eikä mitään muutosta ole tapahtunut vielä. Mutta ajattelin, että voisin kerätä teiltä kirjeitä ja kortteja näihin pusseihin ja lukea niitä Justinille ajankulukseni, toki myös säilytän ne, että hän saa itse lukea ne vielä uudelleen", yritin saada ääneni kuulumaan kauas. Tytöt tulivat lähemmäs minua ja alkoivat ojentamaan kirjeitään ja korttejaan.
"Kai pidät huolen, että Justin lukee nämä?", yksi tytöistä kysyi. Hymyilin ja vastasin tälle:
"Hän lukee ne vaikka väkisin." Keräsin kaksi pussillista kirjeitä ja kortteja jonka jälkeen laahustin pussien kanssa takaisin sisälle sairaalaan. Jätin pussit sängyn viereen ja otin kiinni Justinin kädestä.
"Tuolla ulkopuolella on tosi paljon sun faneja, ne välittää susta niin paljon. Kävin myös keräämässä niiltä sulle kirjeitä ja kortteja joita aion illalla lukea", selitin samalla silitellen tämän kättä. Vedin tuolia lähemmäs ja aloin silittää tämän hiuksia ja poskea.
"Etkö sä voisi tulla jo takaisin Justin, me kaikki kaivataan sua", kuiskasin tälle.

Istuin Justinin vieressä ja luin ääneen fanien kirjoittamia kirjeitä ja kommentoin niitä Justinille. Kirjeet ja kortit olivat tosi ihania ja koskettavia, vaikka vaikissa oli samaa asiaa. Luin yhdestä pussista puolet jonka jälkeen autoin hoitajaa vaihtamalla Justinin vaatteet sillä välin kun tämä haki uuden tippapussin. Laitoin tälle päälle puhtaan valkoisen hyvän tuoksuisen t-paidan, harmaan kangasshortsit ja nilkkasukat, vaikka sukkia tuskin olisi tarvinnut. Kun tippapussi oltiin vaihdettu jäin Justinin kanssa taas kahdestaan huoneeseen. Puhuin äitini kanssa puhelimessa aika kauan samalla kun makasin sairaalan sängyssä. Minulle oltiin siis tehty oma peti Justinin viereen, koska huoneessa ei ollut muita potilaita. Äiti oli tosi huolissaan minusta ja Justinista. Tämä kertoi myös, että siskoani tutkitaan parhaillaan, koska tällä on ollut outoja oireita, jotka eivät ole hävinnyt. Kun lopetin puhelun äidin kanssa kävin peittelemässä Justinin ja menin itsekin maate.

Skip toinen viikko->

Istuin oman petini reunalla ja tuijotin Justinia. Pattie ja Jeremy olivat käyneet täällä muutamia kertoja viikon aikana ja olleet tosi kiitollisia, että olen ollut täällä lähes koko tämän ajan. toki olen käynyt kotona aina välillä ja joutunut jopa nukkumaan kotona kun sairaalassa siivottiin. Lääkäri sanoi, että Justinia ei pidetä enää kauaa koneissa kiinni jos tämä ei herää, koska se ei hyödytä. Hyppäsin alas pedistäni ja menin varovasti makaamaan Justinin viereen kyljelleni. Silitin tämän hiuksia ja katsoin kun tämä hengitti hitaasti.
"Justin kiltti, jos olet vielä tulossa takaisin niin tule, mutta jos et niin luovuta. Sekin on sallittua, mitä vaan, että sulla on hyvä olla, koska tämä ei ole reilua kenellekään", puhuin Justinille hiljaa suoraa tämän korvaan.
"Kadun sitä, että en sanonut sulle ennen tätä, että välitän. Välitän paljon, siksi toivon että heräät. Vaikka aluksi ajattelin pelkkää negatiivista, mutta se johtui siitä, että en tuntenut sua, enkä tunne kyllä vieläkään kunnolla, mutta voin silti sanoa, että saatan jopa hiukan tykätä susta ja jos heräät aion näyttää sen, lupaan", jatkoin ja kyyneliä valui poskiani pitkin alas tyynylle.