Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

You're leaving with us

Chapter 48
Alissonin näkökulmasta

Mickey lupautui viemään lentokentälle tavaramme valmiiksi odottamaan, sillä nyt lähtisimme hakemaan äitiä ja sisaruksiani. Kukaan ei vielä tiennyt suunnitelmastamme mitään, joten hakeminen tulisi yllätyksenä heille. Justin oli saanut hommattua meille pakettiauton jonka tämä ajoi talon eteen.
"Mä meen ylös ensin yksin, okei?" Sanoin ja katsoin Justinia joka nyökkäsi hyväksyvästi.

Kapusin rappukäytävän raput hiljaa ylös ja jäin kuuntelemaan hetkeksi aikaa äitini oven taa, jonka jälkeen koputin oveen. Christian tuli avaamaan oven ja tuijotti päälleni.
"Mitä teet täällä? Eikö teidän pitänyt lähteä?" Christian kysyi.
"Ei tietenkään, ilman teitä. Onko Petri täällä?" Kysyin.
"Ei se meni töihin, mutta Lari nukkuu mun huoneessa", Christian kertoi.
Astelin christianin perässä sisälle asuntoon sormi suuni edessä pyytääkseni muita olemaan hiljaa minut nähdessään. Äitini juoksi halaamaan minua ja ylisti luojaa.
"Te lähdette meidän kanssa, nyt heti", sanoin.
"Pakkaatte vaan ne mitä tarvitte, koska kaiken muun oleellisen saatte toisessa päässä", tokaisin jonka jälkeen äitini paineli omaan makuuhuoneeseensa ja työt omaansa. Jäin christianin kanssa heittämään valokuva-albumeja sun muita äidille tärkeitä asioita ikeakasseihin ja ilmoitin Justinille, että voisi tulla ylös auttamaan tavaroiden alas kantamisessa.

Pian olimme saaneet kaiken tarpeellisen auton kyytiin ja enää olisi jäljellä Christianin tavarat, jotka olivat tämän huoneessa, jossa Lari vielä nukkui, onneksi. Christian käveli huoneeseen ja alkoi heittämään matkalaukkuun tavaroitaan.
"Mitä oikeen duunaat kakru?" Lari kysyi unisena ja haroi silmiään. Riensin auttamaan veljeäni, jotta laukku täyttyisi nopeammin.
"Hetkinen, mitä sä teet täällä?" Lari hätkähtyi ja nousi istumaan sängylleen.
"Haen mun perheen mun mukaan", vastasin samalla hymyillen ja jatkoi Christianin auttamista.
"Ne ei ole lähdössä minnekään, johan se kuulemma eilen tuli teille jo selväksi. Ja teidän piti olla matkalla Amerikkaan jo", Lari vastasi ja tarttui kiinni ranteestani.
"Päästä irti, heti", kuulin Justinin äänen takanani. Samalla hetkellä Lari päästi irti ranteestani samalla Justina mulkaisten ja nappasi puhelimensa käteensä.
"Jos ette häivy niin soitan Petrille", Lari uhosi, tietämättä sitä, että Christianin laukku oli viimeinen minkä tarvitsisse mukaamme.
"Antaa mennä, ehkä se ehtii tulla sanomaan heipat", vastasin tyynesti ja vedin christianin laukun kiinni kun tämä oli saanut heitettyä sinne kaiken tarpeellisen.
"Ette te kaikkea ehdi pakata ennen ku se tulee", Lari naureskeli ja soitti isälleen.
"Vauhtia Christian", tokaisin ja työnsin tätä hellästi eteenpäin.

Ojensin laukun Justinille, joka nosti laukun pakettiauton takakonttiin, jossa oli nyt kaikki mitä tarvitsisimme mukaamme.
"Nyt kaikki vaan autoon", Justin tokaisi ja nosti Melissan ja Miisan istumaan pakettiauton takaosassa oleville penkeille. Christian juoksi etupenkille istumaan Justinin kanssa.
"Mä voin mennä tyttöjen kanssa taakse", ilmoitin ja nousin auton takaosaan samalla vetäen kiinni sivuoven. Äitini kapusi ohjaamoon, jonka jälkeen lähdimme lentokentälle.

Saimme kaiken mahdutettua lentokoneeseen ja nyt voisimme aloittaa matkamme takaisin kotiin. Istuuduin äitini viereen, joka halasi minua monennen kerran.
"Kiitos", äitini sanoi pienesti, jonka jälkeen jatkoi:
"Ja anteeksi eilinen."
"Kaikki on nyt hyvin", vastasin. Justin hymyili minulle pienesti, jonka jälkeen siirsi katseensa siskoihini.
Irtauduimme halauksesta ja äitini kävi läpi kasvojani.
"Sattuuko tähän vielä?" Äitini kysyi ja paineli pienesti mustelma-aluetta, jonka olin saanut suurimmaksi osaksi peitettyä meikeillä.
"Ei juuri ollenkaan, ja oon onnellinen, että sen sai peitettyä näin hyvin", vastasin ja hymyilin pienesti.

Jonkin ajan matkustamisen jälkeen äiti, Melissa ja Miisa menivät lentokoneen takaosassa olevaan pieneen makuuhuoneeseen nukkumaan ja me jäimme Christianin, Justinin ja Mickeyn istuskelemaan keskenämme. Nojauduin Justinia vasten joka veti minut kainaloonsa ja silitti hellästi käsivarttani samalla pienesti hymyillen.
"Pian sun perhe saa aloittaa kaiken alusta", Justin sanoi ja painoi päänsä pääni päälle.
"Mmmmh, Onneksi", vastasin ja katsoin Christiania joka pelasi käsikonsolillaan.
"Sullaki on paljon parempi olla, kun tiedät että sun perheellä on kaikki varmasti hyvin", Justin jatkoi.
"Tästäkin saan kiittää sinua", vastasin ja nostin pääni tämän olkapäältä samalla kääntäen katseeni tähän.
"Ei sun mua tarvitse kiittää edelleenkään, teen mitä vaan, että oot onnellinen", Justin sanoi ja toi kasvojansa lähemmäs omiani. Kurottauduin pussaamaan tätä.
"Rakastan Ali sua", Justin sanoi hiljaa samalla kietoen kätensä ympärilleni.
"Niin mäki rakastan sua", vastasin samalla painautuen Justinia vasten.
#2 lukua jäljellä