Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Red roses

Chapter 50
Justinin näkökulmasta

Odotin jo kovasti Alissonin saapumista, sillä minulla olisi tytölle yllätys. Olin tilannut Alissonin lempiruokaa, luonut olohuoneestani ehkä maailman romanttisimman paikan, pienellä avustuksella toki, mutta kuitenkin ajatus on koko ajan ollut minun päässäni. Haluaisin vihdoin tänään saada kysyttyä Alissonia virallisesti minun omaksi. Eli toisin sanoen haluaisin viimen kosia Alissonia. Olen suunnitellut sitä niin pitkän aikaa, olen myös katsonut meille yhteisen kodin, jossa voisimme aloittaa yhteisen elämämme kokonaan alusta. Kuljetin olohuoneen pöydälle vielä viimeisiä astioita, kynttilöitä ja muita tavaroita. Heitin sohvalle enemmän tyynyjä ja sytytin loput kynttilät huoneesta. Istuuduin sohvalle ja jäin tuojottamaan aikaan saannostani, jolloin ulko-ovi avautui.

Sinkouduin Alissonia vastaan ovelle. Alisson seisoi eteisessä jokseenkin tavallaan järkyttyneen, hämmentyneen ja oudon oloisena.
"Ali, ootko okei?" Kysyin heti ja mielessäni kävi monia eri asioita.
"Justin muistatko kun mulle laitettiin se kierukka?" Alisson aloitti ja potki samalla kengät jaloistaan. Nyökkäsin tälle vastaukseksi ja katsoin Alissonia.
"Se ei ilmeisesti ollut ehtinyt tavallaan vaikuttamaan mun elimistössä mitään ennen meidän ekaa kertaa sen laittamisen jälkeen, ja nyt jotenkin tiedätkö oon... Oon raskaana Justin, se ei toiminut, enkä tiedä mitä teen", Alisson sai kakistettua ulos. Katseeni jähmettyi kiinni Alissoniin ja jäin kelaamaan pääni sisällä mitä Alisson oli juuri sanonut. Raskaana, ei se voinut olla mitenkään mahdollista, tai ilmeisesti oli mahdollista, mutta minä isänä. Huomasin, että Alisson ei kyennyt enää hillitsemään itseään vaan tämä purskahti toivottamaan itkuun. Vedin Alissonin syliini ja kiedoin käteni tiukasti tämän ympärille.
"Mitä me tehdään Justin?" Alisson kysyi nyyhkyttäen.
"Olen alkushokissa, joten en todellakaan tiedä", vastasin, sillä en oikeasti tiennyt. Enkä todellakaan tiennyt olisinko kykenevä isäksi, vielä.
"Mutta tuletko istumaan olohuoneeseen mielummin? Olen tilannut sitä ruokaakin jo valmiiksi", ehdotin ja silitin Alissonin selkää samalla tätä vetäen itseäni vasten. Alisson nyökkäsi ja pyyhki kosteita poskiaan.
"Kun ollaan selvitty tästä käsittelyvaiheesta niin keskustellaan miten tästä tilanteesta selvitään ja miten toimitaan", sanoin ja yritin saada itseni kuulostamaan fiksulta ja lohduttavalta.

Kävelimme olohuoneeseen ja Alisson katseli ympärilleen yllättyneenä.
"Jestas mitä tämä on?" Alisson kysyi ja istuuti sohvalle.
"Ajattelin luoda pientä tunneltaa, mutta musta tuntuu siltä, että se on aika turhaa tällä hetkellä", vastasin.
"Ei ole tietenkään, tämä on ihana yllätys. Kiitos", Alisson sanoi ja kurottautui antamaan minulle pusun poskelle. Hain ruoan ja aloimme syömään. Söimme sen verran mitä kykenimme, sillä pakko myöntää, mutta kuulemani uutisen jälkeen ruokahaluni ei ollut suuri. Se ei todellakaan siis johtunut siitä, että en haluaisi lasta Alissonin kanssa en vaan ollut ajatellut, että se aika olisi vielä. Tai koskaan emme ole käyneet keskustelua omista lapsista, joten uutinen oli todellinen yllätys ja jollakin tavalla menin pieneen paniikkiin sen kuultua.

Kun olimme syöneet ja Alisson oli hiukan rauhoittunut tämä aloitti keskustelun koskien lasta:
"Nyt kun olen jotenkin saanut uutisen jälkeen itseni kasaan niin haluan keskustella asian läpi nyt jo. Haluan tietää mitä mieltä oot tästä ja mitä meidän pitäisi tehdä, koska minä en todellakaan tiedä." Olin hetken hiljaa, sillä mietin miten muotoilisin oman ajatukseni ilman, että se vaikuttaisi siltä, että en haluaisi pitää lasta.
"En tosiaan itsekään tiedä. Kun jotenkin tuntuu siltä, että oon hetki sitten vasta pystynyt olemaa sinut itseni kanssa ja jotenkin ajattelen, että en olisi kelpo isäksi vielä, vaikka siihenkin tottuu tietysti. Ja se, että ei olla koskaan keskusteltu omista lapsista sillee kunnolla, niin uutinen siitä, että olet raskaana veti mut valehtelematta paniikkiin, koska en tiedä mitä tehdä", vastasin totuudenmukaisesti.
"Eli et haluaisi pitää lasta?" kääntyi pikaisesti katsomaan minua.
"Ei vaan mietin vaan, että olenko valmis siihen. Oletko sinä, oot vasta pian 20, vaikka se ikä ei siinä sinänsä merkitse mitään", yritin selittää.
"Eli et halua tätä lasta, kyllä osaan lukea sen rivien välistä", Alisson tokaisi ja nousi seisomaan sohvalta. Otin kiinni Alissonin kädestä ja yritin saada tämän istumaan takaisin alas, mutta Alisson irroitti otteensa.
"Haluan mennä kotiin meittimään asioita", Alisson tokaisi ja käveli ohitseni. Kuulin kun Alisson läimäytti oven kiinni. Olin ihan sekaisin. Soitin äidilleni ja pyysin tätä tulemaan luokseni sillä tarvitsin tämän apua kipeästi.