Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Traveling #2

Chapter 32
Alissonin näkökulmasta

Kävelin takaisin Danielin hotellihuoneen oven taa, ja koputin oveen ehkä hiukan aggressiivisesti. Johanna tuli avaamaan oven ja yllätys oli hiukan iloisemman näköinen. Kävelin Johannan ohi Danielin eteen, joka makasi sängyllään ja katsoi tv'tä. Mona istui lattialla maton päällä ja loi minuun kysyvän katseen.
"Daniel missä kävit eilen illalla?" Aloitin. Johanna tuijotti hämmentyneenä päälleni ja tokaisi:
"Uskotko sä oikeesti sitä mitä Justin sanoi?"
"Justin ei pelkästään sanonut mitään vaan näytti kuvan", vastasin. Johannan ilme muuttui.
"Mikä kuva? Näitkö sä sen? Miksi se ei mulle näyttänyt sitä?" Tämä kyseli.
"En tiedä eikä kauheasti kiinnosta, mutta Daniel. Vastaa", jatkoin.
"Miksi sä epäilet mua?" Daniel kysyi loukkaantuneesti.
"Koska sillä jätkällä siinä kuvassa oli samanlainen takki kun sulla", vastasin. Daniel nousi sängyltä seisomaan ja käveli luokseni.
"Mä en ikinä tekis sulle niin", Daniel vakuutteli ja otti kiinni kädestäni.
"No miten sillä oli samanlainen takki? Ja kun se ei voi olla kukaan muu kun joku meidän tanssiporukasta", parkaisin.
"Lainasin mun takkia, mutta en mainitse nimeä. Eikä se kertonu minne se menee, mutta ite olin täällä koko illan", Daniel vakuutti. Katsoin Johannan päälle, joka ehkä hiukan epäröiden nyökytti.
"Okei, no sitten kaikki on hyvin", sanoin hiljaa.

Johanna selitti illan aikana koko jutun, jonka jälkeen päädyimme kaikki samaan lopputulokseen, että oli ihan hyvä, että Justin jätti Johannan. Johanna saa olla sellainen kuin on, eikä muuttua Justinin takia, vaikka Johannan luonne ei olisi muuttunut muutakuin hyvään suuntaan. Johanna ei kuitenkaan halunnut paljastaa kenen kanssa tällä on juttua vaan jätti sen kertomatta, joten päätin jättää myös osan Justinin sanomisen kertomatta. Tosin jäin miettimään sitä kohtaa, jossa Justin kertoi omistavansa tunteita toista kohtaan eikä enää Johannaa. Minä se en ainakaan voisi olla, koska olen ollut jo kerran pojan tunnelistalla, aina tarvitaan jotain uutta.

Skip aamuun ->

Kävelimme porukalla aamupalalle, jossa muut jo olivat.
"Hei te ette ollu tässä kun kerrottiin siitä, että me ei lähdetä ihan vielä vaan vasta 18 päivä Lontooseen", Scooter sanoi ja nojaili pöytäämme.
"Okei eli ollaan täällä vielä kolme yötä? Saadaanko me olla tässä samassa hotellissa?" Kysyin.
"Joo, ja saatte olla", Scooter vastasi.
"Justin lähti aamulla kotona käymään ja tulee suoraa Englantiin", tämä jatkoi. Nyökkäilimme ja nousimme hakemaan aamupalaa noutopöydästä. Johanna istui pöytään kanssamme ja oli aika vähäpuheinen.

Päivät menivät nopeasti, kiertelimme porukalla nähtävyyksiä ja ostelimme kaikkea aikalailla tarpeetonta, mutta mitä oli pakko saada maistaa tai kokeilla. Aloimme pakkailla tavaroitamme kasaan, sillä lentomme kohti Chelmsfordia lähtisi tänä iltana.
"Musta tuntuu siltä että mun pitää ostaa Euroopasta toinen matkalaukku, sillä sieltä sitä tavaraa kotiin tulee varmasti vedettyä, koska nyt jo tekee tiukkaa", Mona naureskeli samalla uudelleen järjestäen laukkuaan.
"Totta, tyyliin joku Ranska ja Saksa, niistä löytää varmasti jotain vaatteita ja sellasia, vaikka toki kotopuolestakin löytää samoja, mutta kuitenkin", vastasin samalla naurahtaen.
"Joko täällä ollaan valmiita?" Daniel kysyi samalla raottaen hotellihuoneen oveamme.
"Kyllä aletaan olemaan valmiita", Mona vastasi. Itse kävelin suoraa Danielin syliin ja kiedoin kädet tämän ympärille.
"Ihana päästä Englantiin, oon aika varma, että mun isä haluaa tavata myös sut", sanoin iloisesti.
"Olis kiva nähdä myös sun isä", Daniel vastasi ja kurottautui pussaamaan minua. Hymyilin ja nyökkäsin.

Kävelimme hotellin aulaan jossa osa muista jo seisoskeli ja odotimme kyytiämme lentokentälle. Meille tarkoitetut autot saapuivat hotellin eteen ja kiiruhdimme tummien autojen kyytiin ja lähdimme kohti lentokenttää. Hotellin edustalla oli tosi paljon faneja, vaikka Justin ei edes ollut täällä enää. Tosin en tiedä tiesivätkö fanit sitä.
Saavuimme lentokentälle jossa teimme heti lähtöselvityksen jonka jälkeen kävelimme kohti turvatarkastusta. Ennen turvatarkastukseen menoa otimme muutamien fanien kanssa kuvia ja juttelimme suppeasti. Lentomme lähtisi muutaman tunnin kuluttua joten kiirehdimme turvatarkastukseen, jossa oli jonkin verran jonoa.
"Tää jono menee nopeesti, jos ei tuu mitään ylimäärästä hässäkkää", Daniel sanoi ja vilkuili edessä olevia linjastoja.
"Mmm", vastasin ja pälyilin ympärilleni ja vilkuttelin minulle vilkuttaville takaisin.
Laitoin isälleni viestin, että lähtisimme parin tunnin päästä kohti Chelmsfordia, jonka lähellä isäni asui. Sovimme alustavasti aikaa ja paikkaa tapaamiselle. Olin iloinen, sillä en muista koska viimeksi näin isäni.