Get Used To It (J. B/ suomeksi) // completed ✔️

Back to L.A

Chapter 19.

*Justinin näkökulmasta*

Ajattelin vihdoin ottaa aiheeksi asian, josta halusin jo aikaisemmin keskustella Alissonin kanssa. Käänsin katseeni tv'stä tähän ja kerroin, että minulla on asia josta haluaisin puhua. Näin tytön kasvoilta, että tämä sai suusta päässeistä sanoistani ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
"Sun perheestä", jatkoin.
"Mitä mun perheestä?" Tämä kysyi ja sääti tv'n ääntä pienemmälle.
"Ajattelin, että sullekin olisi ehkä kiva jos sun perhe olis lähellä sua. Ja sun perheelle kiva, että sä olisit lähellä niitä. Niin ajattelin, että", sain sanottua, kunnes Alisson keskeytti minut:
"Ei Justin en oo muuttamassa takasi Suomeen, ainakaan vielä, koska mulla on tällä hetkellä kaikenlaista menossa Losissa."
"Rauhotu en tarkottuanut, että yrittäisin häätää sut takasi Suomeen vaan ajattelin, että jos saisit sun perhees mukaan", korjasin käsityksen asiasta.
"Nii no mun luo todellakin mahtuisi, mutta missä äiti olisi töissä ja missä mun siskokset olis koulussa, ne ei osaa englantia", Alisson selitti.
"Kyllä ne ihan tosi pärjäis, äkkiäkös sun äitilleski oikeesti sieltä töitä saatais", vastasin ja hymyilin.
"Jos vaan haluat, niin se ei todellakaan olis mahdotonta", jatkoin.
"Mun täytyy keskustella äidin kanssa, oikeestaan vaikka heti", Alisson sanoi ja meni puhelimensa kanssa makuuhuoneeseen. Jäin olohuoneeseen katsomaan jotain erittäin huonoa suomalaista sarjaa, josta en kaiken lisäksi edes saanut mitään selvää, koska suomenkieli. Pian Alisson asteli ulos makuuhuoneesta ja ilmoitti äitinsä tulevan tänne juttelemaan asiasta, koska ei voinut keskustella tämän kanssa puhelimessa.

"Voisitkohan sä hakea meille alhaalta kahvit siitä hotellin aulan kahvilasta?" Alisson kysyi.
"Joo toki, nii tää loppu ilta ei oo ihan pelkästään vaan istumista", vastasin ja pompahdin ylös sohvalta.
Nappasin kukkaron housujeni takataskuun ja vedin kengät jalkoihini jonka jälkeen suunnistin kohti hissiä. Kuljin hissillä hotellin ala-aulaan ja kävelin hotellin kahvilaan. Tilasin kolme kahvia ja muutaman leivoksen, koska kahvia ei voi juoda ilman jotain syötävää, tai varsinkaan silloin, jos tarjolla on jotain hyvännäköistä syötävää. Sain tilaamani ja olin kävelemässä hissille kunnes kuulin juoksua takaani. Käännyin katsomaan ja näin tytön joka juoksi henkilökunta perässään. Tyttö juoksi ihan selvästi minua kohti ja ennenkuin tajusin tämä oli minussa kiinni. Kahvit tippuivat lattialle samoin leivokset, jotka ostin.
"Mitä helvettiä", tokaisin samalla, kun henkilökunta yritti repiä tyttöä irti minusta.
"Anteeksi tosi paljon, saat hakea ilmaiseksi samat kahvit ja leivokset mitä ostit ja anteeksi myös tämä välikohtaus, hoidamme tämän tytön ulos saman tien ja yritämme estää moiset tempaukset", tukevahko mies sanoi nolostuneena.

Olin vihainen, erittäin vihainen. En vain siksi, että kahvini ja leivokset olivat pitkin hotellin aulan lattiaa, vaan sen takia, koska osa faneistani ei yksinkertaisesti vain osaa käyttäytyä. Osa on todella ihania, antaa omaa tilaa eikä ole ottamassa ensimmäisenä kuvia, jos pysähdyn juttelemaan, mutta suurin osa kulkee koko ajan puhelimen kanssa ja elää kiinni sosiaalisessamediassa niin pahasti, että kuvittelee, että se mitä et saa tallennettua kuvaan tai videolle ei ole koskaan tapahtunut. Se on erittäin harmillista ja samalla tosi raivostuttavaa, sillä tuntuu siltä kuin olisin joku eläintarhan eläin, jota ihmiset käyvät kuvaamassa ja pällistelemässä, mutta eivät keskustele tai ole kiinnostunut minusta itsestä ollenkaan. Kävin hakemassa uudet kahvit ja leivokset, kun kaikki ylimääräiset ihmiset oltiin saatu takaisin ulos, jonka jälkeen astelin ripeästi kohti hissiä ja palasin takaisin hotellihuoneeseen.
"Sulla kesti", Alisson tokaisi ja istuutui sohvalle takaisin.
"Jooh, hain nää eväät jo kerran, mutta muutaman hassun jutun takia jouduin hakemaan ne uudelleen, ku sillä kahvilla ei tehny sielä hotellin aulan lattialla mitään", vastasin ja laskin kaiken käsistäni sohvapöydälle.
"Siis mitä tolla lyhyellä matkalla sulle oikeen sattui?" Alisson kysyi ja nosti kahvikupin käsiinsä. Samalla hetkellä oveen koputettiin. Kävelin pikaisesti avaamaan oven, jonka takana seisoi Alissonin äiti, Melissa ja Christian. Tarjosin lapsille ja Alissonin äidille ostamani leivokset ja istuuduin lattialla olevalle matolle juomaan kahviani. Alisson ja tämän äiti keskustelivat varmaankin kyseisestä asiasta, jonkin aikaa. Minun on paha sanoa, sillä en edelleenkään ymmärrä kieltä, mutta äänensävyn perusteella tämä ei ainakaan ehdotusta tyrmännyt.

Skip -> muutama päivä.

Oli meidän aika suunnata kohti Losia ja jatkaa kesken jääneitä hommia, kuten esimerkiksi uusi musiikkivideoni ja Alissonin tavaroiden purku, joka oli kokonaan jäänyt kesken reissumme vuoksi. Alisson hyvästeli perheensä sairaalalla ennekuin lähdimme lentokentälle, josta lentomme koneellani lähti. Istuimme jälleen lentokoneessa, seuraavat kymmenen tuntia ja ylihuomenna olisi jo musiikkivideoni ensimmäiset kuvaukset.

Aika kulki nopeasti ja lentomme sujui hyvin, pääsimme ehjinä perille, Alisson suoraa uuteen kotiinsa järjestelemään ja minä hetkeksi omaan kotiini rauhan keskelle hengähtämään. Seuraavista tulevista viikoista tulee nimittäin rankkoja, uutta musiikkia, musiikkivideo, keikkasuunnittelua, tanssijoiden valitsemista ja tulevien keikkavaatteiden suunnittelua.

// anteeksi, lyhyehkön puoloinen luku, mutta parempi sekin 🙊 yritän saada uutta lukua mahdollisimman pian, koska nyt on pitkästä aikaa taas tätä ylimääräistä aikaa