Käyn vaa'alla. En oo syöny herkkuja vähään aikaan. 55.4 kg. Vähemmän ku viimeks. Mun paino on laskenu. Jos oisin popsinu keksejä sun muuta, niin mun paino ei kyllä olis tippunu yhtään. Oon niin ilonen. Vaikka mun tavotteena ei oo mikään kilojen tiputus vaan kiinteempi kroppa, niin kilon tai muutaman painonlasku ei olis mitenkään huono juttu. En haluu olla painava. Mä oon tyytyväinen pienempään numeroon vaa'alla. Se osottaa, että oon menossa oikeeseen suuntaan. Että mun kroppa on vähän parempi. Mä oon matkalla kohti mun tavotetta. Tavotetta omistaa täydellinen kroppa. Kroppa, jossa mulla on itsevarma olo. Kroppa, jossa kehtaa kulkea missä tahansa vaatteissa.
Istun bussissa. Oon menossa kotiin Iso Omena -kauppakeskuksesta. Naurettavan lyhyt matka kotiin, mutten kuitenkaan kävele. Selaan kännykällä instagram-kuvia. Oon alkanu selailemaan inspiroivia kuvia #fitness, #skinny ja #healthy tägeillä. Yhtäkkiä eksyn kuvaan, johon on tägätty #skinny, mutta myös paljon muuta. Mun silmiin osuu #ana. Mitä se tarkottaa? En oo ikinä kuullukkaa. Klikkaan tägiä. Kännykän näytölle ilmestyy kuvia langanlaihoista, kauniista ja kertakaikkiaan täydellisistä tytöistä. Mä haluun olla samanlainen. Googlaan uteliaana sanan ana. Mä säikähdän, ku luen sen olevan lyhenne anoreksiasta.
En unohda niitä kuvia.
Kevät. Mä en oo koskenu herkkuihin. Eikä mun ees tee mieli. Mäkkäriruoat on vaihtunu salaatteihin ja limut smoothiehin. Mun itsevarmuus on vaan kokoajan noussu. Mä nään, että mun kroppa on kiinteytyny. Tuloksien näkeminen motivoi tekemään vielä enemmän töitä. Oon koko ajan ilosempi ja onnellisempi. Laihtuminen tuntuu hyvältä. Voimistelutreenien lisäks mä treenaan muutaman kerran viikossa kotona. Kokoan youtuben treenivideoista ja instagramin treeniohjelmista itelleni treenin, jota teen.
Kotona tehtävä treeni muuttuu muutamasta kerrasta viikossa jokapäiväiseen. Jos jonain päivänä treeni jää tekemättä, niin seuraavana päivänä mun on pakko tehä kaikkea kaksinkertanen määrä. Haluun sixpackin. Ja thigh gapin.
En syö enää välipalaa.
Neljä ateriaa päivässä. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala.
52.0 kg.
Menkat loppuu.
Juoksen tummentuvassa maisemassa.
YOU ARE READING
Hauras henkäys
Non-Fiction"Ja niin mä oon hukkumaisillani mustaan, synkkään mereen, eikä kukaan kuule mun avunhuutoa - en edes mä itse." Tarina minusta. Kaunistelematon ja karu totuus anoreksiasta. Oon iso. Tukeva. Läski. En halua olla tällainen. Kutosluokan talvi. Mulla on...
