Hauras henkäys

4.

Mua jännittää. Oon menossa voimistelutesteihin, jossa on kaikki mun seuran 12-14-vuotiaiden kilpajoukkueiden voimistelijat ja sen lisäksi muutama uusi. Saan lapun, jossa on eri liikkeitä. Salissa on hyppy-, tasapaino-, vartalo-, liikkuvuus- ja akrobatia-piste. Jokaisessa pisteessä on muutama tehtävä liike ja sillä pisteellä olevat valmentajat antavat pisteitä tehdyistä liikkeistä. Menen liikkuvuus-pisteelle. Kaikki spagaatit menee helposti ja etuspagaatit vähän yliki. Sitten teen sillan. Saan pisteet ja siirryn seuraavaan pisteeseen. Akrobatia-pisteellä on kärrynpyöriä ja rintaseisonta. Hyppy-pisteellä on harppa ja askelikko. Vartalo-pisteellä on aalto, sivuaalto ja pystyrentous. Tasapaino-pisteellä on etuvaaka ja sivutasapaino.

Kun kaikki on kiertänyt jokasen pisteen, niin tehdään viel yhdessä muutamia hyppyjä. Sen jälkeen valmentajat alkavat jakamaan lappuja, joihin ne on laskettu yhteispisteet. Mä saan mun lapun viimeisten joukossa. Katson sitä. 61 pistettä! Oikeesti? Sain viimeks 49! Oon siis oikeesti kehittynyt tosi paljon! Oon niin ilonen, niin innoissani ja niin sanoinkuvaamattoman tyytyväinen, että voisin kiljua!

Kävelen hymyssä suin kohti pukuhuonetta. Mun valmentaja tulee mun luokse. "Hei tulisitko hehtkeksi puhumaan?" se kysyy. "Joo."

En tiedä yhtään, mistä se haluu puhua mun kanssa. Seuraan sitä ja näen mestaruussarjan joukkueen valmentajan istumassa puisella penkillä. Mun valmentaja istuu vieressä olevaan tuoliin ja mä istun penkille.

"Haluisitko sä mestaruussarjan joukkueeseen?" mun valmentaja kysyy.

Kuulinko mä oikein? Kysyttiinkö multa just oikeesti, että haluanko mä mestaruussarjan joukkueeseen? SM-tasolle! Kiljun mielessäni onnesta.

"Kun mä näin sut, niin en meinannut tunnistaa sua, kun oot kehittynyt niin paljon", mestaruussarjan valmentaja sanoo.

Ihan oikeesti? Onko toi valmentaja tosisaan? Oonko mä kehittynyt niin paljon?

"Me halutaan sut meidän joukkueeseen", se jatkoi.

"Haluatko sä tulla?"

"Apua, mä en tiiä", sanon, vaikka tietenkin mä haluan. Oon vaan niin yllättynyt siitä, että mua kysytään, etten oikeen tiedä mitä sanoa.

"Sun ei tarvitse päättää sitä just nyt, voit tulla kokeilemaan ja sitten kertoa, että haluutko tulla."

"Yks toinenkin sun joukkueesta on tulossa kokeilemaan", mun valmentaja sanoo.

"Okei!" on ainoa sana, mitä mä pystyn vastaamaan.

Aurinko paistaa korkeiden puiden lomasta kirkkaasti.

Kymmenen käsille nousua lankussa. Viistoista askelkyykkyä per jalka. Kolmekymmentä selkälihasta. Viisikymmentä vatsalihasliikettä. Puolen minuutin kylkipito. Ja paljon lisää.

Meen seuraavalla viikolla uuden joukkueen treeneihin. Mua jännittää. Musta tuntuu, että oon huonompi kun kaikki muut. Musta tuntuu, etten osaa mitään. Mutta mut pyydettiin siihen joukkueeseen. Mut haluttiin siihen joukkueeseen. En voi olla surkea. Mä opin paljon uusia liikkeitä.

Oon ollut muutamissa mestaruussaarjan joukkueen treeneissä. Valmentja, joka pyys mut tähän joukkueeseen kertoo mulle, ettei eroa muihin todellakaan huomaa, vaikka ne on treenannu pidempään ja eri sarjassa. Sitten kysyy uudestaan, että haluanko mä joukkueeseen. Mä vastaan, että haluan.

Muutama päivä peruskoulun päättäreihin. Mä painan 51.3 kg. Oikeesti, pakko saada se laskemaan. Mun on pakko painaa alle 51 kg. Painon pitää olla 50 kg puolella. Sit se on hyvä. Alakerran suihku on remontissa ja siksi mä käyn yläkerran käytävässä olevassa suihkussa. Vaaka on siellä kaapin alla. Se on ihan täydellisessä paikassa. Kukaan ei tiedä siitä, että käyn vaa'alla – päivittäin.

On kutosluokan päättäripäivä. Nousen aikaisin. Kun muut ei näe, menen yläkerran käytävään ja otan vaa'an. Toivon, että kaikki tekemäni työ palkitaan ja oon vihdoin saavuttanut haluamani. Painan vaa'an päälle jalallani. Kun vaaka on päällä, astuin sen päälle. Numerot vilisee nopeasti pienellä ruudulla ja sitten ne pysähtyy. 50.7 kg. Jes. Jes. Jes. Jesjesjesjes! Menen alakertaan ja juon aamupalaksi yhden lasin mansikka-banaanismoothieta. Sanoinkuvaamattoman innoissani ja iloisena mä rupean laittautumaan. Kiharran mun hiukset ja äiti tekee kampaukseen pienet letit, jotka koristaa mun hiuksia. Puen ihanan, uuden keltaisen juhlamekon päälleni ja meikkaan. Tunnen itseni kauniiksi. Laihaksi. Onnistujaksi. Oon saavuttanut sen, mitä oon halunnut. Oon laihtunut ja mun kroppa on kiinteä. Lihaksikas, hoikka ja kevyt. Sillä hetkellä tunnen itseni täydelliseksi.

Auringonsäteet ympäröi mut.