Hauras henkäys

15.

Ollaan juuri majoituttu Kisakallion urheiluopiston kampukselle. Tänään alkaa rinkileiri. Huoneen ovelta kuuluu koputus. Avaan oven ja sen takana seisoo mun valmentaja.

"Mä haluaisin puhua sun kanssa", se sanoo.

"Okei", seuraan sitä toiseen huoneeseen.

Istutaan vastakkain, kun ovi on suljettu.

"Mä huomaan, että sä olet taas laihtunut. Etkai oo tehnyt sitä tarkotuksella?"

"En mä tarkotuksella ole", mä vastaan.

"Sun pitäis saada painoa lisää."

"Joo mä tiedän, mun pitäis painaa ehkä pari kiloa enemmän", sanon.

"Mitä sä nyt painat? Osaatko sanoa?"

"Joku 48 kiloa", mä vastaan kysymykseen. "Tiiän, että mun pitäis painaa joku 50 kiloa."

"No hyvä, se olis sitten tavoite", valmentaja toteaa. "Sun pitää yrittää syödä enemmän. Muista, että herkuttelu on täysin okei."


"Mutta mä en tykkää herkuista, en halua syödä niitä", mumisen.

"Ei sun ole niitä pakko syödä, mutta sulla on lupa, se on täysin sallittua."

"Mmm", mutisen tietämättä mitä pitäis sanoa.

"Haluan vaan sun parasta, Alisa."

Palaan takaisin mun huoneeseen, jossa muutamat mun joukkuelaiset juttelee. Kun mä astun sisään, seuraa hetken hiljaisuus.

"Mistä se halus puhua sun kanssa?" multa kysytään.

"En kuulemma syö tarpeeks."

"Aa", saan vastauksen ja kiusallinen hiljaisuus laskeutuu huoneeseen. Onneksi se ei kestä kauaa ja kohta juttu lentää taas samalla tavalla kuin aikaisemmin.

On leirin kolmas päivä ja lihakset alkaa olla todella pahasti jumissa. Tuntuu myös, ettei enää ole voimaa. Ulkona on +25 astetta hellettä ja aurinko paistaa paahtavasti taivaalta. Tunti on ulkona Kisakallion pitkällä juoksuradalla.

"Nyt tällä tunnilla tehdään Kasva urheilujaksi -testit. Mä esittelen, mitä kaikkea tähän testiin kuuluu ja sitten päästäänkin suorittamaan. Tulokset laitetaan leirillä nettiin, niin sieltä kaikki saa henkilökohtaisen palautteen omista vahvuuksista ja siitä, missä olisi vielä parantamisen varaa."

Testiin kuuluu sukkulajuoksu, sisupunnerrus, viisiloikka, pallonheitto, lapojen liikkuvuus ja haaraistunnassa eteentaivutus.

Tulee sisupunnerruksen vuoro. Nauha lähtee käyntiin ja mun tavoin kymmenet muut voimistelijat on valmiina lankkuasennossa. Piip. Yksi punnerrus. Käsien täytyy olla yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, muuten punnerrus hylätään ja saa varoituksen. Piip. Toinen punnerrus. Jos tulee kaksi varoitusta niin tippuu. Piip. Kolmas punnerrus. Jos ei pysy tahdissa, niin silloinkin tippuu. Piip. Neljä. Piip. Viisi. Piip. Kuusi. Valmentajat kiertelevät tunnin ohjaajan kanssa tarkastamassa punnerrusasentoja. Piip. Piip. Piip. Joku saa varoituksen. Mä en kohta jaksa. Mulla ei ole voimaa. Mä en voi tippua ensimmäisenä. Piip. Piip. Piip. Lisää varoituksia. Mun koko kroppa tärisee. Miten mä pystyn vielä tekemään punnerruksia? Kohta mun kädet pettää ihan varmasti. Piip. Kolmetoista. Piip. Neljätoista. Vielä muutama. Mun on pakko. Piip. Viisitoista. Sain kesän alussa leirillä yli kaksikymmentä. Sitä pitää tavoitella. Piip. Kuusitoista. Piip. Piip. Kahdeksantoista. Nyt mun kädet ei enää jaksa. En pysty. Mä en enää saa yhtäkään punnerrusta tehtyä.