Hauras henkäys

17.

Lapojen liikkuvuudesta ja haaraistunnassa eteentaivutuksessa oon ihan hyvä. Niistä saamani tulos on sellainen, johon voin olla jokseenkin tyytyväinen. Kun kaikki pisteet on kierretty ja tulokset saatu, lähdetään sisälle kuumasta helteestä ja polttavasta auringosta.

Kävellään sisälle pieneen saliin. Jätän tavarat reunalle ja siirryn peremmälle saliin muun joukkueen kanssa. Nyt alkaa koko leirin viimeinen tunti. Neljäs päivä täällä ja mun koko kroppa huutaa vähintäänkin hoosiannaa. Onneksi tämän pitäisi olla suhteellisen rento tunti, ei ainakaan rankimmasta päästä ja tunnin vetäjä vaikuttaa mukavalta. Aloitetaan liikkuvilla vartaloilla, joita tehdään muutamassa jonossa läpi salin. Oon niin helpottunut, ettei tää ole mikään kestävyys- tai voimatunti. En tiiä miten mä selviäisin siitä.

Vartaloiden jälkeen siirrytään hetkeksi tekemään muutamia hyppyjä ja tasapainoja. Kokeillaan tuplaregas-hyppyä tangosta tukea pitäen ja valmentaja käy korjaamassa. Sen jälkeen tehdään sitä yhdessä ilman tukea. Tehdään muutamaa vaakaa ja sitten lopuksi vielä muutamia liikkeitä lattialla. Yksi niistä on rintaseisonta. Liike, jonka mä kyllä osaan. Oon osannut jo pitkään, ihan hyvinkin. Mutta nyt, kun mun pitäisi mennä rintaseisonta-asentoon ja pysyä siinä, en pysty. Yritän, yritän, yritän. Ei, ei onnistu. Kaikki muut pystyy. Mä en vaan onnistu. Mikä mussa on vikana? Lähden polviltani selkää vähän taivuttaen taas kohti rintaseisontaa ja yritän saada ne jalat suoriksi kohti kattoa. Mutta ei. Mä en pääse ehkä edes puoleenväliin. Katson itseäni peilistä. Miks oon näin surkea? Pitää vielä yrittää. Ei, ei, ei. Mikä helvetti on nyt ongelma. Miksei mun kroppa voi toimia tällaisessa tärkeässä tilanteessa. Tää on rinkileiri. Mä yritän vielä. Mun kroppa ei pysty. Kyyneleet kimpoaa mun silmiin ja oon vähällä purskahtaa itkuun siinä kaikkien edessä. Mun valmentaja tulee äkkiä mun luokse.

"Alisa, kaikki on ihan okei."

"Mä osaan kyllä, en tiiä miks tää ei onnistu", nyyhkytän.

"Kyllä mä tiedän, että sä osaat. Kaikki on ihan hyvin."

Muutamat kyyneleet karkaa mun silmäkulmasta.

"Sun kroppa on nyt vaan niin rasittunut, ettei se jaksa. Oo ihan rauhassa, tää on leirin viimeinen tunti."

Miks kaikki muut sitten pystyy? Miks ne jaksaa ja jaksaa vaan? Miks mä oon näin huono urheilija?

Tunnin loppuessa kerään kaikki kamani ja lähden kohti parkkipaikkaa. Hyppään yhden mun joukkuelaisen kanssa niiden auton kyytiin ja lähdetään kohti Espoota. Mä en puhu matkalla paljoa. Mä olen niin väsynyt ja mun lihaksiin sattuu, kun mä liikun vähänkin. Matkalla mun joukkuelaisen äiti tarjoaa mulle pussismoothieta. Mä kieltäydyn. Mun joukkuelainen juo. Mä en. Mä en tarvii. Mä en haluu.