Hauras henkäys

6.

Teen oreoista, reeseseistä ja tummasta suklaasta herkkuja, joita syön yhdessä mun vanhempien ja mun pikkuveljen kanssa. Ne on hyviä.

On kesäkuun puoliväli. Istun bussissa mun entisten joukkuelaisten kanssa. Oon menossa Sunlahteen, se on iso voimistelutapahtuma Lahdessa. Se kestää neljä päivää. Aurinko paistaa ja on lämmin. Oon niiin innoissani.

Mennään katsomaan avajaisnäytöstä, kierretän tapahtumatorilla, käydään erilaisilla voimistelupisteillä ja harjoitellaan kenttänäytöstä. Venytellään yhdessä majoituskoulun köytävillä ja käydään uimassa. Nauretaan paljon. Mennään katsomaan joukkuevoimistelun MM-kisoja. Tunnelma on sanoinkuvaamattoman upea ja mulla on hyvä fiilis.

Kirjaan mun syömisiä koko ajan ylös. Syön pääosin mun eväitä, jotka koostuu Elovena-merkkisistä voimakaura-makuisista välipalakekseistä sekä jogurttitäytteisistä Paussi-välipalakekseistä, voileipäkekseistä ja hedelmistä. Aamupala majoituskoululla on huono. Tarjolla on leipää, johon päälle on laitettavana margariinia, vähän kasviksia ja vuorotellen juustoa tai leikkelettä. Sen lisäksi on jogurttia. Juomaksi on mehua, maitoa ja vettä.

On lounasaika. Ruokapaikka, jossa käydään syömässä päivittäin on isossa hallissa. Siellä on monia eri pisteitä, joista ruokaa saa. Menen yhteen jonoon. Otan lautasen ja annan sen vuorollani keittäjälle. Keittäjä annostelee mulle vihertävän harmaata makkarakeittoa ja mua ällöttää heti. Otan leipäpalan ja omenan. Istun pöytään muiden kanssa. Kukaan ei näytä erityisen tyytyväiseltä annokseensa. Pyörittelen keittoa lusikalla mutten kertaakaan laita sitä suuhuni. Syön leipäpalan ja omenan hitaasti, pieni pala kerrallaa. Monta ruoka-annosta on jo jäänyt osittain syömättä mutta harmaa nakkikeitto lentää kokonaan roskiin. Odotan sopivaa tilaisuutta viedä annoksen roskiin. Ruokaa ei voi ihan millon vain mennä heittämään roskikseen, koska kolmen mun kaverin äidit on siellä valvojina. Jos ne näkis, seurais kysymyksiä ja vielä tarkempaa vahtimista.

En oo syönyt tapahtuman aikana paljoa kunnon ruokaa. Kukaan ei oikein tykkää tarjolla olevasta ruoasta ja päätetään mennään yhtenä päivänä muualle syömään. Mulla ei olo nälkä. Ollaan Mäkkärin ja Subwayn edessä. En haluais kumpaankaan, mutta Mäkkäri on ehdoton ei. Sellasta rasvasta roskaruokaa mä en suuhuni ikinä laita. Vaikka kuinka sanon, ettei mulla olo nälkä, niin mun on pakko mennä syömään. Katselen vaihtoehtoja ja mietin, että mitä ottaisin. Mulle sanotaan, ettei pelkkä kasvispatonki kelpaa. Mietin ääneen millaista teryaki-kana-patonki on ja mulle sanotaan, että se on hyvää. Ehkä otan sen. Katseeni osuu kuitenkin juuri patonkien kaloritaulukkoon. Teryaki-kana keikkuu kalorilistan yläpäässä. Okei, hyi en todellakaan voi ottaa sitä.

"En mä halukkaan sitä teryaki-kana-patonkii, jos en sit tykkääkään siitä", sanon ja tilaan vähäkalorisemman patongin:

"Otan ton täysjyvä-kana-patongin tomaatilla, kurkulla ja salaatilla ilman kastiketta ja juustoa."

Saan patongin ja menen pöytään mun muiden joukkuelaisten luokse. Ne on syömässä niiden omia patonkeja.

"Mitä sun patongissa oikein on?" multa kysytään.

"Kanaa ja kasviksia."

"Etkö sä ota juustoa, etkä mitään kastiketta?"

"En."

"Me ollaan susta huolissaan."

"Miks? Mähän syön just", sanon ja haukkaan patonkia.