Behind the wall (Valmis)

1. Sääntöjä

Istuin pulpetissa ja katselin ulos ikkunasta. Näin lintuparven lentävän taivaalla. Voi miten minäkin haluaisin olla vapaa ja lentää minne haluan. Mutta ei en ollut vapaa. Olin vankina tämän linnan muurien sisällä.

Olen siis 16v tyttö. Nimeni on Leya ja olen prinsessa. Isäni on kuningas ja äitini kuningatar. Minulla on vähän yli puoliselkään asti olevat tummanruskeat hiukset.

Olen Miss Rosalinin tunnilla. En tosin jaksa kuunnella hänen löpinöitään valtakunnan huolehtimisesta ja kapinoiden laannuttamisesta sun muusta turhasta. Eivät sellaiset asiat minua kiinnostaneet.

Käännän katseeni takaisin ulos ja tällä kertaa suuntaan katseeni porteille. Niistä tulee juuri sisälle hevoskärry. Katselen kuinka kärrystä nousee noin minun ikäiseni poika. Taasko prinssiehdokas?

Linnassa on viimeisten viikkojen aikana vieraillut jo varmaan lähellä parisataa poikaa. Isäni sanoo että minun pitäisi valita joku vierelleni mutta hei haloo olen vasta 16. Minulla on edessä vielä kaksi pitkää vauotta ennen kuin olen edes täysi-ikäinen. Lisäksi koulutukseni jatkuu vielä senkin jälkeen ja kun olen valmis johtamaan valtakuntaa pitää vielä odottaa että rakas isukkini kuolla kupsahtaa. Joten minulla on edessäni vielä pieni ikuisuus ennen kuin saan kruunun. Toisinsanoen minulla ei ole mitään kiirrettä hankkia puolisoa. En välttämättä edes halua miestä. En koskaan ole tuntenut vetoa poikiin eli siis niihin joita olen linnassa nähnyt.

Näen kuinka poika saatetaan sisälle. En tiedä pitäisikö iloita siitä, että tunti keskeytyy vai surra sitä että seuraavaksi istun loppupäivän tutustumassa tuohon poikaan. Huokaisen raskaasti.

"Ei tämän nyt näin ikävystyttävää pitäisi olla. Sitäpaitsi jos kuuntelisit ja keskittyisit kunnolla saattaisit jopa tajuta aiheen olevan kiinnostava."

En vastaa Miss Rosalinille vaan käännän katseeni oveen sillä tiedän pian kuulevani koputuksen.

Yksi, kasksi, kolme, neljä....

Sitten kuulen ovelta tahdikkaan ja tomeran koputuksen. Irvistän itsekseni ja jään odottamaan että Miss Rosalin saa oven auki. Ovi aukeaa ja sisään astuu mies ja poika. Nyt nään pojan kunnolla ja alan oitis tutkailla hänen ulkonäköään.

Pojalla on ruskea tukka ja ruskeat silmät. Pojan kasvoilla on paljon pisamia. Yllään pojalla on arvokkaat vaatteet kuten kaikilla muillakin tähän mennessä. Poika katsoo minua samalla tavalla arvioivasti. Mietin hetken mitä hän ajattelee mutta lopetan sen saman tien.

Meidän tutkaillessa toisiamme Miss Rosalin ja mies ovat saaneet asiansa puhuttua ja nyt he esittelevät meidät toisillemme:

"Tässä on Klarinetin kruununprinssi Victor."

Poika kumartaa minulle muodollisesti ja hymyilee. En vastaa hänen hymyynsä vaan tuijotan häntä ilmeettömänä.

"Tämä puolestaan on Shirenen prinsessa Leya."

Miss Rosalin katsoo minua käskevästi. Tuhahdan pienesti ja pyöräytän silmiäni ennen kuin niiaan. Sen jälkeen kuuntelen minulle jo tutun selostuksen siitä miten vietän loppu päivän pojan siis Victorin kanssa. Aluksi esittelen puutarhaa, sitten on muodollinen teehetki ja lopuksi hyvästely. Minusta ohjelma on aivan typerä. Ensinnäkin mitä esiteltävää on puutarhassa? -Hei tuossa on kukka ja tuolla on yrttikasveja. Teillä on varmaan samanlaista mutta kerroinpahan nyt kuitenkin ties vaikka olisit totaalinen idiootti.- Pyöräytin uudelleen silmiäni. Sitten teehetki. Pidän kyllä teestä mutta että teehetki. Me vain hörpimme teetä ja keskustelemme. Ja auta armias jos unohdan yhdenkin asian niin huutia tulee. Miss Rosalin mielestä minun pitäisi olla täydellinen. Ja viimeiseksi hyvästit. Nehän ovat vain nopeat hyvän matkan toivotukset mutta täällä aikaa on varattu tunti. Kyllä, tunti. Meinaavatko het että rakastumme yhdessä iltapäivässä. Enpä oikein usko. No pakko se mikä pakko.