Behind the wall (Valmis)

13. Murheellinen tiedote

Leya:

Kävelen edestakaisin. Huone on juuri sopiva kolmelle. Olemme istuskelleet täällä jo puoli päivää. Pysähdyn oviaukon kohdalle ja kuuntelen. En kuitenkaan kuule mitään, sillä seinät on huolellisesti äänieristetty. Kukaan ei kuule mitä sisällä tapahtuu eikä kukaan kuule mitä ulkona tapahtuu.

Istun takaisin alas ja katson Lucasta ja Caraa, jotka molemmat nukkuvat. On jo varmaan yli keskiyön. En pysty silti itse nukkumaan. Haluan suojella heitä. Enhän minä taistella osaa, mutta kyllä minulla nokkeluutta riittää.

Vaihtelen jatkuvasti asentoa. Kun vääntelehdin jo yli kymmenennettä kertaa päätän nousta ylös ja alkaa taas kävelemään. Kävelen hermostuneena portaikon edustaa päästä päähän. Havahdun kuitenkin hiljaiseen ääneen.

"Leya?"

Käännyn katsomaan Lucasta.

"Miksi valvot?"

Yllätyn kysymyksestä enkä heti vastaa. Sillä aikaa Lucas nousee ja astelee luokseni.

"En vain saa unta, joten kai minä sitten pidän vahtia, vaikka ei minusta olisikaan teitä suojelemaan."

Lucas katsoo minua noilla ihanilla silmillään pitkään mitään sanomatta. Lopulta päätän katkaista hiljaisuuden.

"Olen pahoillani siitä vedestä."

"Ei se mitään. En kanna kaunaa."

Hymyilemme toisillemme. Sydämmeni tykyttää kovempaa. Silloin muistan Tomin ja hymy kuolee kasvoilleni.

"Öhm.. Voit jatkaa nukkumista jos haluat. Minä en kuitenkaan saa unta joten aivan sama."

"Voin valvoa sinun kanssasi."

En yritä estellä. Sen sijaan istun takaisin alas ja Lucas istahtaa viereeni. Hän laskee kätensä olkapäilleni. Ennen kuin huomaankaan olen nukahtanut häntä vasten.

----

Herään koviin ääniin ja avaan silmäni. Pääni lepää Lucaksen sylissä ja nousen nopeasti istumaan.

"Sinä nukahdit."

Katson komeahkoa poikaa hetken ja nyökkään. Nousen seisomaan ja venyttelen jalkojani. Cara on nyt myös hereillä. Hän haukottelee ja tulee sitten rinnalleni. Huoneeseen tulee kaksi sotilasta. Toinen heistä on Rick ja Cara ryntää oitis halaamaan häntä. Toinen vartijoista alkaa puhumaan:

"Linnassa on taas turvallista. Tunkeutujat lähtivät ja tarkastimme paikat."

Nyökkään helpottuneena. Lähdemme kaikki yhdessä kiipeämään portaita ja pääsemme pian linnan käytävälle. Lähdemme kulkemaan pääovia kohti kun Tom juoksee luokseni ja kaappaa suureen halaukseen.

"Luojan kiitos sinä olet kunnossa. Pelästyin kun kuulin että linnaan on hyökätty."

Tom katsoo minua huolestuneesti joten annan hänen poskelleen nopean pusun ja vakutaan että olemme kaikki kunnossa.

"Oletko jo nähnyt Annan. En nimittäin tiedä missä hän on."

"Joo. Hän oli matkalla ulos."

Nyökkään. Meinaan vielä sanoa jotain mutta aikeeni keskeyttää sotilas joka juoksee luoksemme.

"Leya minulla on teille uutisia."

"Minulle?"

"Niin. Kuningas ja kuningatar on kaapattu. Te olette nyt johdossa."

Hetken aivoissani lyö tyhjää. En käsitä mitä hän sanoo. Päässäni huippaa ja tunnen käsien kietoutuvan ympärilleni. Joku toistaa nimeäni lähellä korvaani.