Behind the wall (Valmis)

14. Vankina

Teen aina välillä lukuja jotka ovat muiden henkilöiden näkökulmasta ja tämä on nyt sellainen. Kertokaa sitten kommenteissa kannattaako jatkaa. ;) Hyviä lukuhetkiä!

Kuningatar:

Herään kovalta alustalta ja muistan olevani kellarissa. Nousen varovasti ylös ja venyttelen kipeitä raajojani. Fredrik nukkuu vieressäni.

Annan katseeni kiertää nopeasti huoneessa. Se on pieni ja meidän lisäksi huoneessa on yksi lipasto.

Nousen varovasti ylös ja menen tutkimaan sitä. Avaan varovasti laatikon kerrallaan mutta kaikki ovat tyhjiä.

Huokaisen ja menen takaisin istumaan. Ajatujseni siirtyvät Leyaan. Siihen pärjääkö hän ja ovatko kapinalliset satuttaneet häntä.

Fredrik vieressäni murahtaa ja kierähtää selälleen. Mieheni ihanat silmät kohtaavat omani. Hän nouseen ähkäisten ylös.

"Oketko kunnossa?"

"Pärjään kyllä. Olen vain huolissani Leyan takia. Mitä luulet, päärjääkö hän?"

"Leya on iso ja fiksu tyttö. Hän on varmasti kunnnossa ja tietää kuinka toimia tulevaisuudessa."

"Olet varmaankin oikeassa, mutta.."

Lauseeni keskeytyy kova kirskunta joka on peräisin ovesta. Fredrik nousee ylös ja asettautuu eteeni suojaksi. Katson hänen ohitseen hitaasti aukeavaa ovea.

"Toin teille aamiaista. Vaikka vankeja olettekin, emme aijo näännyttää teitä."

Siististi pukeutunut mies vie tarjottimen lipastolle sotilaan vartijoidessa ovella. Fredrik silmäilee molempia uhkaavasti ja kajauttaa sitten ilmoille kysymyksen jota minäkin olen pohdiskellut:

"Mitä haluatte meistä?"

"No tiedätkös yleensä kuningasparilla on hyvä kiristää ihmisiä ja sen sellaista. Älä huoli kyllä me teille jotain käyttöä löydämme."

Miehen sanat saavat ihoni kananlihalle. En pidä olleenkaan virneestä joka hänen naamallaan on. Eikä taida pitää Fredrikkään sillä hän pomppaa miehen kimppuun ja alkaa mäikimään tätä. Mies ei tajua aluksi mitä tapahtuu ja saa muutaman mojovan iskun päähänsä ja vatsaansa.

"Philip ota tuo pois kimpustani!"

Sotilas liikkuu salaman nopeasti ja heittää Fredrikin pienen huoneen toiseen laitaan. Samalla kun tuntematon mies kiroaa Fredrik alkaa solvata tätä. Kun miehen naama alkaa punoittaa uhkaavasti konttaan mieheni viereen ja kuiskaan tämän korvaan:

"Anna olla. Tuo ei auta meitä pois täältä."

Ilahdun kun hän lopettaa ja kietoo käteksä vyötärölleni. Katselemme kuinka miehet poistuvat ja vasta kun ovi on kiinni ja natina on loppunut liikahdamme.

Nousen ylös ja lähestyn varovasti meille tuotua ruokaa. Aluksi katselen sitä päällisin puolin jonka jälkeen tökin sitä haarukalla. Lopulta vielä haistelen sitä. En yllättyisi vaikka ruokaan olisikin laitettu myrkkyä.

"Uskon että tätä voi syödä."

Fredrik tulee viereeni ja tarkastelee hetken ateriaa, kunnes nyökkää pienesti. Alamme yhdessä syömään. Ruoka on huonosti maustettua ja osittain raaka mutta jos vatsansa pohjalle jotain täytettä haluaa niin pakko on syödä.

Kun olen syönyt vetäydyn kauimmaiseen nurkaan ja ummistan silmäni. Aluksi koitan estää itseäni nukahtamasta mutta lopulta vaivun uneen.

----

Avaan taas silmäni. Annan katseeni kiertää huoneessa pikaisesti.

"Huomenta kulta. Nukuitko hyvin?"

Nyökkään.

"Päivällinen tuotiin hetki sitten. Söin jo oman osuuteni joten saat syödä loput."

Nyökkään ja siirtyn taas lipaston viereen. Minun on pakko myöntää että ruoka on parantunut aikaisemmasta ja nyt se jopa maistuu jollekin. Ehkä ruuanlaittaja ei olekkaan niin surkea kuin aluksi epäilin.

Fredrik tulee viereeni. Hän näyttää vakavalta mutta huomaan hänen ilmeessään myös huolta.

"Onko kaikki hyvin?"

"On."

"Hyvä. Teen kaikkeni et pääsemme vapaiksi. Uskothan sen?"

"En epäile hetkeäkään."

Hymyilen ja kumarrun silittämään Fredrikin poskea. Katsomme toisiamme pitkään silmiin. Lopulta mies vetää minut syliinsä ja alkaa tuudittaa edestaikaisin puolelta toiselle. Hymisen hänen rintaansa vasten.

Avaan silmäni ja painan suudelman hänen poskelleen. Jos tilanteesta haluaa jotain hyvää sanoa niin ainakin saan olla vankina raakkaani kanssa. En tiedä kuinka pärjäisin jos olisimme erillämme.

"Kyllä tämä tästä. Kaikki käänty vielä parempaan suuntaan."

Ja sen minä uskon. Se saa hymyn huulilleni. Mitään pahaa ei voi juuri nyt tapahtua. Ei kun me olemme yhdessä.