Behind the wall (Valmis)

6. Mitä?

Anna:

Istumme kaikki ruokapöydän ympärillä. Näykin leipää samalla kun kuuntelen vanhempieni jutustelua. He väittelevät jostakin. Katselen kuinka he suuntaavat nukkumaan sillä kello on jo paljon. Minä ja veljeni puolestamme raahustamme olohuoneeseen juttelemaan.

"Mitä arvelet jatkuuko tuo riitely vielä pitkään?"

Katson Tomia ja odotan hänen vastaustaan. Hän vain kohauttaa olkapäitään.

"Mikä on?"

"Olen vain huolissani."

"Mistä?"

"Kaikesta! Rahamme vain vähenevät. Vanhemmat riitelevät enkä ole vieläkään löytänyt uutta työtä."

Olen juuri vastaamassa hänelle kun kuulen koputuksen. Se kuuluu vaimeasti ukkosen läpi joten ajattelen kuulleeni omia. Kun koputus toistuu voimakkaammin nousen ylös ja suunistan pieneen eteiseen. Avaan oven ja katson huppupäistä henkilöä.

"Kuka olet? Mitä haluat?" Katson tyypiä odottavasti.

Kun mitää ei tapahdu huudan:

"Tom! Täällä ovella on joku outo hiippari."

Ei hetkeäkään kun Tom on jo takanani tivaamassa kuka tuo huppupäinen henkilö on. Katselemme miten hän tarttuu huppunsa reunoihin ja laskee sen alas. Kohtaan kauniit turkoosit silmät. Tunnistamme oitis henkilön ja suumme loksahtavat auki. Tyttö katselee meitä hetken outo ilme kasvoillaan jota en osaa tulkita ennen kuin kuulen hänen kysyvän:

"Saanko jäädä yöksi?"

En saa sanaakaan suustani mutta kuulen Tomin kysyvän:

"O-oletko sinä prinsessa Leya?"

Kuulen hänen äänessään suurta kunnioitusta ja näen kuinka tytön kasvot kiristyvät hetkeksi. Se menee kuitenkin oitis ohi.

"Miksi juuri meille?" utelen heti kun saan suuni taas auki.

"Kuule voi vastata kysymyksiinne pian jos vain saan jäädä. Minulla on kylmä ja jalkani ovat kipeät. Jos en saa jäädä minun pitää jatkaa matkaa ja haluaisin suojaan vielä tänään.

"Toki tule ihmeessä sisälle."

Prinsessa astuu sisälle ja suljemme oven perässä. Hän jättää viittansa kuivumaan ja seuraa meitä huoneeseemme. Alan kaivaa hänelle kuivia vaatteita samalla kun Tom alkaa kysellä.

"No mitä sinä täällä teet?"

"Olin matkalla kylälle mutta matka oli pidempi kuin uskoin."

"Miksi tulit juuri meidän ovellemme?"

"Koska se oli ensimmäinen vastaan tuleva."

"Jaahas. No jos kerran olet prinsessa ja kaikkea niin miksi liikuit yksin."

"Minä karkasin linnasta."

"Mi-Mitä?"

"Karkasin linnasta."

Seurasi hetken hiljaisuus jonka katkaisin:

"Prinsessa Leya tässä on sinulle kuivia vaatteita." Näen kuinka hän kiristelee hampaitaan.

"No prinsessa jos karkasit eikö sinua etsitä."

"Älkää kutsuko minua prinsessaksi!"

"Sinä et meitä määrää."

Näen kuinka Leyan ilme muuttuu typertyneeksi. Pelästyn aivan kuten Tomkin.

"Anteeksi e-en tarkoittanut huutaa ja..."