Behind the wall (Valmis)

26. Uhkaus

Leya:

Juoksen jo tutksi tullutta reittiä. Puuskutukseni kuuluu kaikkialle, kun jatkan kulkua juurakoiden yli. Koitan juosta vielä hieman kovempaa ja parantaa aikaani, jota Lucas mittaa lähtö- ja loppupisteessä.

Siimeisen käännöksen jälkeen näen jo loppusuoran. Viimeisillä voimillani otan loppu spurtin ja juoksen Lucaksen ohi. Sen jälkeen hidastan vauhtini ja jään paikoilleni hengittelemään.

"Kymmenen sekuntia parempi aika kuin eilen", kuulen pojan sanovan. Jos en olisi niin hengästynyt voisin jopa juhlistaa hieman saavutustani.

"Kyllä alkaa huomata sinunkin kehittyvän."

Nyökyttelen ja nousen pystyyn. Pelkkästään muutama viikko on jo saanut jotakin aikaan. Venytän hieman käsiäni ja koitan taas olla valppaana.

"Pääsenkö sitten taas ampumaan?" Olen tykästynyt jousipysyllä ammuskeluun varsinkin nyt, kun alan vihdoin osua tähtäämääni kohtaan.

Lucas nyökyttelee ja rinakkain me menemme hakemaan nuolia ja itse jousipyssyn. Sen jälkeen menemme muutaman maalitelineen luo ja alan ampua. Otan yhden nuolen, tähtään haluamaani kohtaan ja ammun. Samaa toistan useita kertoja. Välillä astun askeleen tai kaksi kauemmas ja jatkan sitten ampumista.

Reilun tunnin kuluttua saan viimein lopettaa. Käsivarteni ovat jälleen kipeät, mutta olen jo melko tottunut lihasten kipuun. Varsinkin nyt, kun alan vihdoin tajuta minulla lihaksia olevan.

Pikku hiljaa palaan huoneeseeni. Käyn suihkussa ja letitän pitkät hiukseni yhdelle letille. Hetken luen vielä minulle tuotuja raportteja, esimerkiksi elintarvikemääristä ja muusta valtakunnan toiminnasta. Haukottelen hieman niitä lukiessani ja koitan pysyä hereillä.

-----

Herään kovalta alustalta ja tajuan nukahtaneeni pöydän ääreen. Yhtäkkiä en enää tunne oloani väsyneeksi. Hetkisen yritän kieriskellä sängyssä sinne kavuttuani, mutta kun oloni muuttuu yhä enemmän pirteään päin, päätän lähteä kävelylle.

Vedän kengät jalkaani ja ohuen takin päälleni. Hipihiljaa hipsin ulos ja lähden kulkemaan muurin vierustaa. Kuuntelen öisen luonnon ääniä ja hengittelen rauhallisesti. Havahdun kuitenkin rasahdukseen jonka kuulen. Katson jalkojani, mutta missään ei näy oksaa, jonka päälle olisin voinut astua.

Pian eteeni lentelee luonnonvalkea kirjekuori. Hetken erotan muurin takaa askeleita, mutta lopulta ne vaimenevat kokonaan.

Varovasti ja hiukan jännittyneenä otan maassa olevan kirjekuoren ja repäisen sen ihmeempiä miettimättä auki. Sen sisältä löytyy yksi paperi, joka on taitettu kahtia. Avaan taitoksen ja luen pienen tekstipätkän joka kirjeeseen on kirjoitettu: "Meillä on Tom. Odota seuraavia neuvoja äläkä tee mitään tai hän sekä perheesi kärsii."

Kirje on selkeästi suunnattu minulle. Kylmät väreet kulkevat selkärangassani samalla kun sullon paperin taskuuni ja suuntaan kohti asevarastoa. Käyn hakemassa jousipyssyn ja hermostuneena ammuskelen nuolia kohti maalitaulua.

Ehdin ampua useita nuolia, ennen kuin väsymys alkaa taas ottaa vallan. Pikkuhiljaa silmäluomeni alkavat paina. Päätän raahata nuolet ja jousipysyyn mukanani. Edelleen hieman jännittyneenä palaan sisälle ja käyn uudestaan nukkumaan. Tarvitsen unta, sillä enää en aio vain seisoskella.

-----

Levottomasti nukutun loppuyön jälkeen astelen jälleen tuttua reittiä ystäväni Alian luo. Astun suoraan sisään tämän väliaikaiseen huoneeseen ja löydän tytön käymässä läpi jotakin luetteloa. Minut kuullessaan hän kääntyy ja hymyilee vaisusti.