Behind the wall (Valmis)

2. Suurta surua ja pientä iloa

Kävelen linnan puutarhassa ja ihailen kauniita ruusupensaita. Olen aina pitänyt ruusuista. Ne vain ovat niin kauniita ja herkkiä. Jokin niissä saa minut lumoitumaan.

Jatkan matkaani pienen suihkulähteen luokse ja istun sen marmoriselle reunalle. Katselen kuinka vesi putoaa ylhäältä alas. Vesi on niin ihanaa. Se virtaa aina eikä koskaan väsy. Se saa minulle aina hyvän mielen. Hymyilen ja kosketan varovasti väreilevää vedenpintaa. Pöyrittelen hetken sormeani veden pinnalla kunnes nousen ja jatkan rauhallista matkaani.

Saavun tien risteykseen ja käännyn metsään johtavalle tielle. Heti kun astun korkeiden puiden alle tunnen viileän viiman ympärilläni. Suljen silmäni ja kuuntelen metsän ääniä. Linnut laulavat ja puut havisevat kevyessä kesätuulessa. Huuleni kaartuvat ylöspäin ja hymyilen. Jatkan matkaani syvemmälle metsään suoraan lempipuulleni. Katson sen kaarnaa ja oksia jotka ovat niin matalalla että puuhun on helppo kiivetä. Tartun ensimmäiseen oksaan ja kiskon itseni sen päälle. Sitten lähden kapuamaan kohti latvaa. Kun olen miltein korkeimmilla oksilla pysähdyn ja jään nojaamaan puun rukoa vasten. Täällä mikään ei häiritse minua. Aina kun minua suututtaa tai haluan päästä omaan rauhaan tulen tänne. Täällä olen turvassa, suojassa muiden katseilta.

Istuskelen hyvän tovin ja vain kuuntelen metsän ääniä. Haistelen mullan ja kukkien tuoksua ja nautin kasvoillani leikkivistä auringonnsäteistä jotka puskevat sinnikäästi puiden lehtien lomitse.

Mutta sitten. Aivan yht'äkkiä tämä ihana rauha tuhoutuu. Kuulen nimeäni huudettavan kun vartijat juoksentelevat etsimässä minua. Lähden laskeutumaan maahan ja sitten juoksen lähimmän vartijan luokse.

"Mitä on tapahtunut?"

"Linnan alueelle on murtauduttu ja nyt joku on täällä kimpussamme."

"Kuka se voisi olla?"

"Emme ole varmoja mutta teidät täytyy viedä turvaan. Nyt heti."

Lähden seuraamaan vartiaa. Pääsemme nopeasti sisälle. Tulemme juuri kulmaan kun näen kuinka miekka iskeytyy läpi minua johdattaneen vartijan vatsasta. Verta alkaa valua nopeasti lattialle ja pian koko käytävä lainehtii verestä. Katson tummiin pukeutunutta miestä. Ennen kun ehdin ajatella potkaisen miestä haaraväliin ja jatkan matkaani juosten. Mies joutuu hetken kamalan kivun valtaan joten ehdin synnyttämään välillemme kunnon välimatkan. Mies kuitenkin tokenee yllättävän nopeati ja lähtee perääni. Hän kuroo välimatkaa umpeen ja hetken pelkään hänen saavan minut kiinni. Vastaani juoksee kuitenkin juuri oikealla hetkellä kaksi vartijaa. Toinen hyökkää miehen kimppuun ja toinen lähtee minun mukaani. Kun vihdoin pääsemme suojahuoneiden luokse minut tönäistään sisään ja sitten vartija häipyy taistelemaan.

Saan vihdoinkin vedettyä henkeä kunnolla. Tasaan hengityksen ja menen lattialle istumaan ja odottamaan että vaara on ohi.

-----

Näen kuinka ovi huoneeseen aukeaa ja sisään astelee kaksi vartijaa. Toinen on ollut linnassa töissä jo pitkän tovin ja tunnen hänet hyvin. Toinen puolestaan on vähän minua vanhempi poika joka on ilmeisesti juuri tullut linnaan.

"Hei Leya. Vaara on nyt ohi." Sitten hän viittoo poikaa kohti. "Tämä on Rick."

Nyökkään ja katson kuinka Rick kumartaa minulle. Minun tekee mieleni tuhahtaa sillä vihaan sitä kuinka vartijat minulle kumartavat ja olen kieltänyt heitä tekemästä niin. Olen myös käskenyt heitä käyttää nimeäni ilman mitään teidän korkeutenne tai prinsessa. En kuitenkaan tuhahda vaan pysyn aivan hiljaa.

"Rick on uusi vartijasi. Hän vartijoi huoneesi ovea ja tulee mukaasi kun tahdot mennä jonnekin."

"Onko onko..."