Behind the wall (Valmis)

20. Toipilas

Leya:

Nousen varovasti seisomaan. Tartun Alian käteen ja lähden kävelemään. Teemme muutaman kierroksen sairashuoneessa ja saan hieman itsevarmuutta.

"Olen valmis lähtemään täältä."

Tunnen kuinka Alia kääntyy jälleen. Sen jälkeen kuljemme suoraan.

"Kynnys."

Astun varovasti kynnyksen yli ja jatkamme matkaa. Kuljemme pitkää käytävää pitkin.

"Rappuset."

Hidastan tahta ja tunnustelen jokaisella askeleella lattia onko se tukeva. Reilun ajan päästä pääsemme ylös ja jatkamme taas nopeammin matkaa.

Tunnen Alian hidastavan tahtia ja teen samoin. Lopulta pysähdyn siksi aikaa kun Alia avaa huoneeni oven.

Astun taas varovasti kynnyksen yli.

Alia ohjaa minut sängylleni ja istun siihen. Sitten hän käy sulkemassa ja lukitsemassa oven ja tulee eteeni istumaan. Tai ainakin oletan hänen istuvan.

"Tiedän että olet vielä toipilaana, mutta minulla on tärkeää asiaa."

Kohotan kulmiani.

"Olen alkanut epäillä, että joku täällä antaa vihollisille tietoja. Joku jolla on hyvät välit kanssasi."

Jännityn hieman.

"Mutta kuka se voi olla."

"Olen koittanut selvittää sitä. Puhuin tästä jo Annankin kanssa."

"Et siis usko Annan antavan muille tietoja."

"Niin."

"Mutta kuka se sitten voisi olla? Ei Anna enkä voi kuvitella Tominkaan toimivan meitä vastaan."

"Ja etkös sinä ole tuntenut Rickin ja Caran porukasta toisiksi kauiten?"

"Joo. Olemme hyviä ystäviä enkä voisi kuvitella heistäkään juoruajia. Ainut ketä en tunne niin hyvin on Lucas."

Me hiljenemme molemmat.

"Voisiko se muka olla hän?"

"On parempi katsoa kuin katua. Jos me tarkkailemme häntä jonkin aikaa ja teemme vasta sitten päätelmämme."

"Joo minäkin tarkkailen kun saan jotain millä tarkkailla", vastaan hieman katkerana.

Alia tajuaa sanomansa virheen ja alkaa nopeasti pahoitella.

"Anteeksi Leya. En vain ole tottunut siihen ajatukseen ettet näe."

"Ei se haittaa. Pärjään kyllä."

Välillämme vallitsee taas hetken hiljaisuus.

"Pitäisikö meidän mennä kysymään isältäni kuinka tutkimukset sujuvat?"

Nyökyttelen ja nousen varovasti ylös. Tunnen Alian tarttuvan käteeni ja jatkamme matkaa.

En tiedä minne George on majoittunut, joten en oiken osaa hahmottaa mielessäni missä päin linnaa menemme. Ajatus siitä alkaa kauhistuttaa minua joten päätän kysyä Alialta missä olemme:

"Minne me menemme."

"Isä majailee länsisiivessä joten olemme nyt länsipään portaikon  luona, sairaalasiiven jatkopalassa."

Nyökkään kun alan hahmottaa missä mennään. Seuraavaksi joudumme taas kiipeämään portaita. Tällä kertaa se tosin hoituu hieman nopeammin ja olemme pian seuraavassa kerroksessa.