Behind the wall (Valmis)

31. Kruunu

Leya:

Hengähdys, toinen ja kolmas.

Avaan varovasti silmäni ja katsahdan itseäni peilistä. Ylläni lepää kaunis vasta valmistunut mekko, jonka kanssa minä tänään astelen kruunajaisiin. Vaaleanliila korostaa silmiäni ja hetken mietin olenko minä todella peilistä takaisin katsova tyttö. Hiukseni on kiharrettu, sillä ne ovat liian lyhyet koristeellisiin kampauksiin. Nielaisen hieman, kun vaimea taustamelu palaa tajuntaani kovana hössötyksenä. Kaikki ovat hermostuneita ja yrittävät tehdä viime hetken viimeistelyjä. Liikahdan vähän, ja kokeilen kävellä jaloissani olevilla korkokengillä. Olen ottanut vasta muutaman koe askeleen, kun palvelija tulee luokseni.

"Eräs tahtoisi tavata teidän. Päästänkö sisään?" Nyökyttelen hieman ja kohotan katseeni jaloistani ovelle. Tom astelee sisään puvussa, jonka hän on pukenut tilaisuutta varten. Tukka on vedetty siistiin muotoon ja hän näyttää älyttömän komealta. "Oletpa sinä häikäisevä näky", poika sanahtaa hetken paikallaan katseltua ja tulee sitten vielä lähemmäs. Hymyilen hieman ja vilkaisen sitten itseäni peilistä. "Tuntuu vähän hassulta", totean ja katsahdan jälleen pojan silmiin. Vahvat kädet kietoutuvat ympärilleni pojan antaessa minulle pikaisen suukon. "Se menee hienosti, vanhempasi ovat ylpeitä."

Kyyneleet kohoavat silmiini, mutta estän niitä putoilemasta poskille. Palvelijat tuskin ilahtuisivat siitä, että itken meikkini pilalle näin lähellä tilausuuden alkamista. "Kiitos", kuiskaan ja ryhdistäydyn sitten taas. "Nähdään myöhemmin."

Tomin on aika lähteä ja niimpä minä jään jälleen yksin. Minuuttien kuluessa vatsassani ollut möykky vain kasvaa. Lopulta minun on pakko ruveta kävelemään pisin huonetta etten jähmety paikoilleni. Kun yksi palvelioista sitten ilmoittaa että on aika, on hyvä etten pyörry kauhusta. Minut johdatetaan oikeaan paikkaan ja odotan merkkiäni. Nyt sitä mennään..

-----

Oloni on jo paljon parempi, kun viralliset juhlat alkavat. Vieraat siemailevat viiniä, ja minä en enää ole huomion keskipiste. Jään hetkeksi nököttämään seinän viereen, sillä en jaksa mennä seurustelemaan vieraiden kanssa. Päässäni koreilee kaunis ja erittäin vanha kruunu. Huoahdan hieman ja vilkuilen sitten ympärilleni Tomia etsien. Pettymyksekseni en kuitenkaan näe poikaa missään. Kokoan hetken voimiani ja päätän sitten lähteä tapaamaan vieraita.

Ensimmäisenä vastaan tulee isäni siskon perhe. Tätini antaa nopeat poskisuudelmat minulle ja alkaa sitten puhua ylväällä äänellä. "Uskomatonta. Vasta kuukausi sitten veljeni kuoli ja nyt sinä seisot siinä valmiina ottamaan hänen paikkansa."

Kaikki keskittymiseni katoaa kun näen Tomin astelevan huoneeseen. Hän selittää jotain palvelusneidolle, joka nyökyttelee kiivaasti. Kiukkuinen köhäys muistuttaa minua kuitenkin velvollisuuksistani, joten palautan keskittymiseni jälleen tätiini.

Kun olen viimein saanut kierrokseni päätettyä päätän etsiä jonkun ystävistäni. Alia palasi isänsä kanssa omaan valtakuntaansa, mutta kunhan he ehtivät, he tulevat käymään. Löydän Lucaksen yhdestä nurkasta juttelemassa Annan kanssa. Kun pääsen kohdalle he nyökyttelevät toisilleen ja Anna lähtee taas jatkamaan töitään.

"Mistäs nyt on kyse?" Lucas virnistää rentoon tapaansa ja korjaa hieman asentoaan. "Eihän sinun tarvitse palvelioiden hommista murehtia. No mutta, mitäs nyt? Olet oikein kuningatar. Mekkosi on muuten aika huomiota herättävä."

Naurahdan hieman. "Jep, täytyy kiertää kaikki monen metrin päästä." Juttelemme hetken Lucasin kanssa yhtä sun toita, kunnes poika vilkaisee kelloaan. "Luulempa että sinun pitää käydä puutarhassa. Juhlat hoidetaan kyllä kunnialla loppuun, joten älä niistä murehdi."

Aluksi meinaan alkaa kysellä, mutta sitten näen Lucaksen katselevan taas salia, kuin todellinen vahti ja tiedän etten saa enää vastauksia vaikka kysyisin. Niimpä pujahdan ulos salista ja menen puutarhaan. Siellä yksi palvelijoista ottaa minut mukaansa. Menemme siistiin vierashuoneeseen, jossa palvelia alkaa auttaa mekkoa yltäni. Hieman hämilläni annan palvelijan pestä meikkini ja auttaa uuden mekon ylleni. Se on paljon rennompi ja istuu ylleni mukavasti. Kun lopulta olen valmis palvelija luovuttaa minut toiselle palvelijalle, joka johdattaa minut hämärään huoneeseen. Seison hämilläni paikoillani, kun minut jätetään yksin. Juuri kun mietin että minun pitäisi varmaan tehdä jotain seinustalle syttyy yksi kynttilä. Sitten toinen ja kolmas. Alan erottaa huoneen keskellä olevan pöydän ja hahmo, joka kiertää sytyttelemässä kynttiloitä. Lopulta huonetta valaisee kevyt kynttilöiden hehku.

Silmäilen pöytää, jonka päällä on myös kaksi kynttilää ja maljakko, jossa on muutama ruusu. Samalla haistan huoneessa leijailevan miedon kukkaisten tuksun. Hahmo on kadonnut jonnekin, mutta en jaksa ajatella sitä kauaa, kun tunnen hellän kosketuksen takaani. Pyörähdän ympäri ja kohtaan Tomin hymyilevät kasvot.

"Sinäkö tämän järjestit?" kysyn haltioissani. Poika nyökkää iloisesti. "Ajattelin että tämä olisi hyvä syy sinulle paeta juhlista ja no, minä ainakin viettäisin mielelläni kanssasi hieman laatuaikaa nyt kun kaikki toiminta on ohi ja voimme hieman rentoutua." Hymyilen onnellisena, kun poika ohjaa minut istumaan. Pöydälle on ilmestynyt kaksi herkullisen näköistä annosta. Istahdan tyytyväisenä alas ja odotan, että Tom saa kierrettyä omalle paikalleen.

"Ei sinun tarvitsisi minua tälla lailla hemmotella." Otan haarukan ja veitsen käsiini ja alan varovasti syömään. "Olet saanut kestää paljon viime aikoina. Ei pieni hemmottelu tee pahaa, päin vastoin."

En lähde väittämään vastaan vaan nautin ateriasta, pojan kanssa. Työnnän kaikki murheeni hetkeksi syrjään. On vain tämä hetki. Mikään ei voisi olla paremmin.

Ruuan päätteeksi juttelemme hetken, jonka jälkeen poika vie minut huoneeseeni. Sänkyni on pedattu ja sen päälle on siroteltu ruusun terälehtiä. Kohotan kulmiani pojalle hieman yllättyneenä, mutta saan  vastaukseksi vain pienen olankohautuksen.

"Halusin ostaa sinulle jonkin lahjan, mutta se osoittautui yllättävän hankalaksi. Niimpä totesin että tämä voisi olla parempi idea." Hymyilen Tomille ja astelen sitten hänen luokseen. "Paras lahja, jonka voit minulle antaa on se että saan olla lähelläsi." Tunnen pehmeät huulet omillani ja kiedon käteni pojan niskaan.

Loppujen lopuksi elämässäni on myös paljon hyvää. Asioita joita en koskaan tahtoisi muuttaa. Saan tukea, minulla on mahtavia ystäviä, eikä minun tarvitse koskaan olla yksin.

~~·~~·~~

Tässä olis teille tarinan viimeinen osa. Ihan hämstyttää miten oon tän saanu tänne asti tehtyä, ja että joku on lukenu tätä. Kiitos siitä.