Behind the wall (Valmis)

12. Tuskallista työtä ja herkkiä hetkiä

Leya:

Istahdan maaha pitääkseni lepotauon. Anna katsoo minua huvittuneena jatkaessaan työskentelyä.

Olen jo muutaman viikon kärsinyt rangaistustani ja joka paikkaan sattuu. Tällä hetkellä minun ja Annan tehtävänä on lakaista koko linna kiertävä tie. Olemme jo melkein puolivälissä ja pidän ainakin neljättä lepotaukoa.

"Leya lopeta laiskottelu ja käy hommiin!"

Ponkaisen nopeasti ylös ja alan harjaamaan maata kovalla kiireellä. Meitä lähestyy Birgiitta. Hän vastaa kaikesta siivoamisesta ja määrää suurimmalle osalle palvelioista sen mitä he tekevät. Hän on ankara ja tomera nainen mutta myös kiltti.

Minulle hän on yleensä ankara sillä laiskottelen, no paljon ja hoidan työni vähän miten sattuu. Annalle hän puolestaan on todella mukava sillä Anna hoitaa tehtävänsä reippaasti ja huolella.

Kun Birgiitta viimein lähtee hidastan harjaustahtia ja jatkan töitä. Koitan harjata pölyä ja pikkukiviä nopeasti mutta aina minulta jää jokin kohta huomaamattani ja joudun palaamaan takasisin.

Monen lepotauon ja nuhtelun jälkeen olemme viimein valmiita. Viemme tavarat niille kuuluvaan säilytyspaikaan. Katselen haikeanan kuinka Anna saa lähteä viettämään vapaata iltapäivää ja lepäämään.

Hänet on siirretty tänne. Hän yöpyy linnassa arkipäivisin ja viikonloput hän viettää kokonaan kotona. Välillä hän saa pieniä lomia.

Raahaudun etsimään Birgiittaa seuraavaa hommaa varten. Löydän hänet nopeasti.

"Mitä sitten?"

"Saat kitkeä rikkaruohoja."

Voihkaisen ja saan Birgiittalta myötätuntoisen katseen.

"Älä huoli. Saat huomenna tehdä vähän helpompia töitä mutta älä silti luule että päästän sinut vähällä."

Nyökkään ja poistun. Käyn sisällä hakemassa pussin johon pistän rikkaruohot ja menen sitten puutarhaan. Alan oitis nyppiä maasta pieniä ja isoja rikkaruohoja ja pistän niitä pussiin.

Muutaman tunnin kuluttua istahdan maahan. Selkäni, reiteni ja sormeni ovat kipeät. Käteni ovat aivan multaiset. Katselen kukka- ja istutuspenkkejä. Olen saanut muutamasta kaikki rikkaruohot nypittyä, mutta lisää on vielä. Nousen takaisin kyykkyyn samalla huokaisten ja jatkan hommia.

----

Nousen kankeasti pystyyn ja katson tulosta. Hymyilen tyytyväisenä kun nään itse selvän eron. Nappaan täynnä olevan pussin mukaani ja menen ilmoittamaan Birgiitalle olevani valmis.

Kun hän on antanut minulle luvan lopetta tältä päivältä vien nypityt kaasvit kompostiin ja pussin viskaan roskapönttöön. Sen tehtyäni lähden kapuamaan portaita huoneeseeni.

Kun pääsen perille menen ensimmäisenä pesemään käteni. Sen jälkeen heittäydyn selälleni. Hetken siinä makoiltuani oveen koputetaan.

"Sisään!"

Kuulen kuinka ovi avataan ja suljetaan. Näen että tulija on Tom joten nousen seisomaan. Poika tulee luokseni ja kietoo kätensä vyötärölleni.

"Hei."

"Hei. Mitä teet täällä?"

Tom hymyilee minulle.

"Halusin nähdä sinut joten päätin tulla käymään. Ajattelin yöpyä linnassa tämän yön."

"Sepä ihanaa."

Käteni lepäävät Tomin harteilla kun nojaudun eteenpäin. Pian huulemme koskettavat toisiaan. Suudelma on täynnä rakkautta ja hellyyttä. Hetken kuluttua meidän täytyy irrottautua ja vetää happea keukoihimme.