Behind the wall (Valmis)

15. Apua yllättävältä taholta

Leya:

Katson tyttöä joka tulee pois vaunuista ja istahtaa vierelleni.

"Taas löydän sinut istuskelemasta yksinäsi. Ja vielä noin apeana. Mikä nyt on hullusti?"

Hymyilen tytölle. Voi kuinka olenkaan kaivannut häntä.

"Vanhempani kaapattiin ja kyläläiset saavat itselluottamukseni nollaantumaan."

"Tiedän tunteen. Minä kuulin jo hyökkäyksestä. Siksi oikeastaan tulin. En tosin tiennyt että vanhempasi kaapattiin."

"Joo, niinhän siinä kävi."

Nostan katseeni kirkkaisiin vihreisiin silmiin ja hymyilen. En edes tajunnut kuinka paljon Aliaa kaipasin.

"No kuinka ajot jatkaa?"

"En osaa sanoa. Meidän oli tarkoutus hyökätä ja saada vanhempani vapautettua, mutta nyt näyttää siltä että sotilaat loppuvat kesken."

"Me voimme auttaa. Olemmehan kuitenkin ystävyksiä. Isäni suostuu varmasti. Ja onhan teidän valtakuntanne yksi tärkeimmistä kauppakumppaneistamme."

Katson Aliaa yllättyneenä. Tätä en todellakaan odottanut. Vaikka tyttö näyttää jo päättäneen asian en voi silti olla kysymättä:

"Oletko tosissasi?"

"Tietysti. Ei tällaisen asian suhteen pilailla."

Alia hymyilee minulle aurinkoisesti. Pomppaan pystyyn ja viiton Aliaa tekemään samoin.

"Meidän täytyy kertoa kaikille. Tule."

Alia seuraa minua aukiolle joka on vielä täynnä ihmisiä. Raivaan tien keskelle ja huudan kaikki kuuntelemaan.

"Tämä on Alia. Hän on naapuri kuningaskunnasta ja lupautui auttamaan meitä. Ja vielä hyvään aikaan."

Kyläläiset nyökkäilevät.

"Kiitos."

Halaan Aliaa tiukasti. Kun irrottaudun huomaan jo hymyilevän Caran vieressäni. Aivan häneen takanaan on Lucas jonka ilme näyttää kysyvältä.

"Ja kukas hän on?"

"Kerron kun palaamme takaisin. Silloin voin kertoa sen teille kaikille." Sen sanottuani käännyn Alian puoleen. "Käytkö sinä kotona kertomassa asiasta ja tulet sitten linnalle?"

"Joo. Niin teen. Minun tosin on hyvä lähteä jos haluan vielä päästä takaisin."

Nyökkään ja halaan vanhaa ystävääni. Sitten tämä lähtee ja huutaa jonkun luokseen. Katselen kuinka kärryt lähtevät liikkeelle ja liikahdan sitten. Löydän helposti uniformussa olevan Simeonin ja tomeran Birgiittan. Lähdemme yhdessä takaisin kotiin.

----

Saavuttuamme linnaan on jo alkanut hämärtää. Nousen vaunuista ensimmäisenä ja odotan että Cara ja Lucas tekevät samoin. Yhdessä me lähdemme huoneeseeni jossa Anna ja Tom jo odottavat.

Istahdan Tomin syliin ja nojaan pääni hänen olkapäähänsä. Odottelemme hetken ja pian Rick littyy joukkoomme. Olemme valmiita aloittamaan.

Nousen ylös ja katson kaikkia ystäviäni. Vedän syvään henkeä ja aloitan. Kerron kylän tapahtumista Caran ja Lucaksen kanssa. Anna ja Tom kuuntelevat hiljaa ja nyökkäilevät välillä. Rickin naamalla on miettivä ilme.

"Lisäksi joku Leyan ystävä lupautui auttamaan meitä."

Vilkaisen Caraa ja jatkan:

"Joo, niin lupautui. Hänen pitäisi tulla tänne vielä tänään. Esittelen hänet kun hän on täällä."

"Löytääkö hän tänne?"

"Hän on viettänyt täällä paljon aikaa. Hän tuntee linnan todella hyvin. Älä huoli Anna."

Hymyilen tytölle iloisesti.

"Kuinka teidän projekti sujui?"

"Hyvin. Saimme kaikille kerrottua. Tai kaikille jotka tiedän. Äitimme lupautui kertomaan tietämättömille jos hän kohtaa jonkun joka ei tiedä."

Nyökkään ja käännyn Rickin puoleen. Juuri ennen kun poika pääsee aloittamaan Alia avaa oven ja tulee sisään. Kiiruhdan hänen luokseen ja rutistan isoon halaukseen. Halaamme siinä jonkun aikaa ja irrottaudumme sitten iloisesti hymyillen.

"Kiva kun tulit. Rick voit aloittaa."

Viiton Alian viereeni seisomaan samalla kun Rick aloittaa:

"Heidän leirinsä löytyi yllättävän vähällä vaivalla. Olen kuitenkin huolissani siitä kuinka lähellä se on eikä ollut ihme että he pääsivät hyökkäämään niin yllättäen. He ovat majoittuneet pieneen vanhanaikaiseen kylään. Siellä on taloja joissa he asuvat. Jos lähdetään pää portilta pitää kääntyä vasemmalle ja jatkaa metsän läpi kunnes se loppuu. Ja sieltä löytyy heidän talojaan."

Nyökkään hieman Rickin kertomukselle. Olen hetken hiljaa mutta kun huomaan kaikkien tuijottavan Aliaa päätän esitellä ystäväni.

"Tämä on Alia. Hän on naapurivaltakunnan kruununprinsessa. Pienempinä me leikimme paljon yhdessä ja vietimme aikaa vähän vanhempinakin. Alian vierailut loppuivat kun hänen piti aloittaa omien velvollisuuksiensa hoito. Aivan kuten minunkin. Siksi emme ole muutamaan vuoteen nähneet. Nyt hän kuitenkin lupautui lainaamaan heidän taistelujoukkojaan meille. Meidän valtakuntamme ovat hyvissä väliessä ja välillämme käy vilkasta kaupankäyntiä. Voisi sanoa että olemme liittolaisia."

Lopetan selostukseni ja annan Alian puhua.

"No Leya sanoi suurinpiirtein kaiken sanottavan, mutta lisään nyt vielä että myös vanhempamme ovat ystäviä. Isäni tulee tänne huomenna auttamaan meitä. Äiti jää hoitamaan valtakuntaa. Lisäksi loput sotilaat jotka osallistuvat auttamaan täällä tulevat huomenna hänen mukanaan."

"Miksi me luottaisimme sinuun?"

Katson Lucasta. Hän se osaa aina olla niin hankala. Toisaalta tuo on hyvä kysymys ja odotan Alian vastausta.

"Joskus on pakko vain luottaa. Ja tämä hetki on sellainen. Te ette tunne minua mutta Leya tietää että minä en koskaan satuta läheisiäni. Ja koska Leya on minulle kuin sisko en voisi ikinä tehdä hänelle mitään pahaa. Sama pätee hänen vanhempiinsa. Nuorena vietin tällä saman verran aikaa kuin kotonani. Siksi he ovat minulle kuin sukua. Enkä voisi ikinä pettää heitä."

"Et saa luottamustani tuolla, mutta jos Leya haluaa sinut mukaan niin selviän."

Alia nyökkää eikä näytä kireyttään. Minä en kuitenkaan voi olla huomaamatta kuinka hänen kätensä puristuvat nyrkkiin selän takana ja olemus jännittyy. Lasken käteni hänen olkapäälleen ja katson merkitsevästi. Ystäväni nyökkää ymmärtämisen merkiksi ja poistuu huoneesta. Kun muut katsovat minua selitän nopeasti:

"Hän menettää malttinsa joskus turhankin helposti. Alia menee huoneeseensa ja asettautuu taloksi. Huomenna on pitkä päivä ja tarvitsemme kaikki lepoa. Olisi hyvä meille kaikille jos menisimme ajoissa nukkumaan."

Ystäväni mumisevat vastauksensa ja lähtevät. Cara ja Rick lähtevät käsikädessä toiseen suuntaan kun Lucas lähtee toiseen. Pian Anna ja Tom lähtevät Caran ja Rickin perään.  Huikkaan molemmille hyvät yöt ja suljen oveni.

Istahdan sängylle ja huokaisen raskaasti. Vaihdan nopeasti yöpuvun ja käperryn sitten vällyjen alle.

----

Herään kovaan kolahdukseen ja pomppaan pystyyn. Katselen hämärää huonetta ja heilautan peiton sivuun. Nousen varovasti seisaalleen ja jatkan pimeiden nurkkien tuijottelua. Tunnen jonkun läsnäolon huoneessa.

Ennen kuin kerkeän mitään tekemään. Kaksi tummaa hamoa lähestyy minua nopeasti. Tunnen kuinka jokin viiltää vatsaani ja pohjettani. Voihkaisen tuskasta ja koitan etsiä hyökkääjät silmiini. Huomaan toisen ja siristän silmiäni. Tunnen kuitenkin kuinka joku tulee taakseni ja viiltää selkääni pitkän viillon. Kiljaisen kovaan ääneen kun henkilö jatkaa ja viiltää kättäni. Toinen tulee hitaasti luokseni ja näen hänellä kellertävät silmät. Mies katkaisee pienen tukon hiuksiani ja viiltää nopeasti poskeeni viillon. Kun hän lähtee toinen henkilö potkaisee minua ensin polvitaipeisiin ja sitten kovaa päähän. Menetän nopeasti tajuntani.