Behind the wall (Valmis)

5. Suunnitelmia

Leya:

Tuijotan kaukana puiden lomassa piileskelevää aurinkoa. Nautin aamun viileydestä ihollani. Seison parvekkeellani katselemassa auringon nousua. Se on niin kaunis ja lumoava. Tekemiseni kuitenkin keskeytyvät kun ovi lennähtää auki ja sisälle tulee iloisesti hyppelevä Cara. Hänen perässään tulee virnistelevä Rick. Samalla kun astun huoneeseeni näen suuren laatikon joka Rickillä on käsissään. Kohotan kysyvästi kulmiani.

"Paljon onnea Leya!"

Aivan. Tänään on syntymäpäiväni. Uskomatonta että he muistavat sen.

Hymyilen aurinkoisesti ja pistän parvekkeelle vievän oven rakoselleen. Sen tehtyäni kiiruhdan heidän luokseen.

"No niin Rick. Tuo se laatikko tänne. Noin."

Laatikko tuupataan eteeni.

"Noniin. Toivo jotakin mitä haluaisit lahjaksi."

Mietin. Mitä haluaisin? Vapauden. Vilkaisen laatikkoa ja totean ettei siellä luultavimminkaan ole vapautta. Nostan katseeni Caraan joka nyökkää ja kehottaa sanomaan toiveeni.

"Vapauden."

Rick virnistää ja avaa laatikon. Kurkistan sisälle ja näen pinon papereita. Otan ensimmäisen käsiini.

"Linnan pohjapiirrustukset?"

Cara näyttää siltä kuin istuminen olisi hänelle vaikeaa. Hän keikkuu tuolilla ja pidättää nauruaan. Katson häntä kysyvästi ja saan oitis selityksen.

"Sinä olet aina halunnut olla vapaa. Tai no ainakin niin kauan kun olen sinut tuntenut. Koska ajattelimme ettei mitkään laimeat lahjat tule kyseeseen päätimme antaa sinulle jotakin suurta. Ja..."

"Kuvaako linnan pohjapiirrustukset tätä 'jotakin suurta'", kysyn epäilevänä.

"Olin juuri tulossa siihen. Olemme jo Rickin kanssa tehneet pientä alkututkimusta ja tässä on tulos. Olemme saaneet käsiimme linnan pohjapiirrustuksen missä näytetään kaikki salakäytävätkin. Lisäksi meillä on portin vahtivuorot."

Tuijotan Caraa uskaltamatta uskoa sitä minkä juuri kuulin. Etsin merkkejä liioittelusta ja pelleilystä mutta molempien kasvot ovat aivan vakavat.

"Pääsenkö minä pois täältä?" kysyn ääni toivosta väristen.

Rick ja Cara nyökyttelevät kiivaasti.

"Mutta meidän pitää tehdä vielä muutamia valmisteluja", Rick toteaa.

Nyökkään ja alan penkomaan laatikkoa. Toden totta. Löydän kasan vartio listoja sekä lisää pohjapiirrustuksia. Selaan niitä läpi ja vilkuilen välillä ystäviäni. Kun olen viimein saanut kaikki paperit luettua hyökkään Caran kaulaan kiinni.

Rutistan ensin häntä ja sitten Rickiä. Hoen monta kertaa sanoja 'kiitos' ja 'olette parhaita'. Hymyni ulottuu korvasta korvaan ja tiedän näyttäväni typerältä mutten välitä. Mikään ei voisi olla paremmin. Minun tekee mieli hyppiä ja laulaa ja kiljua onnesta. Hillitsen kuitenkin itseni ja kysyn:

"Milloin sitten pakenisin?"

-----

Ilta koitti nopeasti ja nyt sitten seison odottamassa Caraa. Olimme saaneet pakosuunnitelman valmiiksi nopeasti. Naputtelen kättäni hermostuneena. Mikä hänellä kestää? En ehdi kauaa enää odotella kun näen Caran pyyhältävän luokseni.

"Tule reitti on selvä."

Nyökkään ja lähden sitten seuraamaan häntä. Pujahdamme vanhoihin salakäytäviin ja kuljemme niitä pitkin aina ulos asti. Kun pääsemme muurin toiselle puolelle Cara kaappaa minut suureen halaukseen.

"Pidäthän huolta itsestäsi?"

"Tietysti. Lupaan ilmoitella teille jotakin kun voin."

Rutistamme toisiamme vielä kerran ja sitten kapuan ylös pienestä kuopasta. Cara ojentaa minulle viittaa suojaksi ja otan sen vastaan hyvilläni. Puen sen päälleni ja nyökkään Caralle ennen kuin käännän selkäni ja lähden matkaan.

Puikkelehdin polulle ja lähden kulkemaan kohti kylää. Tämä on ensimmäinen kertani muurien ulkopuolella. Ajattelen sitä kaikkea mikä jäi taakseni. Pieni kyynel vierähtää poskelleni mutta pyyhkäisen sen nopeasti pois.

-----

Olen kävellyt jo kauan. Ajantajuni on kadonnut jo aikapäiviä sitten. Yhtäkkiä tunnen suuren vesipisaran osuvan päähäni ja pian sitä seuraa kymmenkunta lisää pisaroita. Vedän hupun päähäni ja olen kiitollinen sen olemassaolosta. Pian sade muuttuu kaatosateeksi ja kuulen ukkosen jyrähtelevän kauempana.

Lähden juoksemaan. Haluan nopeasti suojaan, sillä minulla on kylmä ja epämukava olo. Päälläni on vain ohut pusero sekä kuluneet farkut. Sain vaatteeni Caralta sillä mekossa en voinut lähteä.

Lopulta minun on pakko hidastaa juoksuni kävelyksi. Keuhkojani polttaa ja jalkoja särkee. Kun ympärilläni ei vieläkään ole muuta kuin metsää alan jo huolestua. Olenko kävellyt harhaan? Jatkan kuitenkin matkaa. En voi kääntyä takaisin. En enää. Kai täällä jossain on asutusta.

Kun aikaa kuluu eikä taloja vieläkään näy minua alkaa pelottaa. Olen läpimärkä ja aina kuullessani jyrähdyksen pelkään puun kaatuvan niskaani. Alan jälleen juosta.

Jalkani huutavat armoa mutten hidasta. Alan erottamaan talon puiden seasta. Minut valtaa huojennus kun jatkan määrätietoisesti matkaani. Näen ikkunoissa valoa ja kävelen pihalle. Olen juuri koputtamassa oveen kun tulen ajatelleeksi. Entä jos he eivät ota minua sisään. Olen kuullut että monilla perheillä on vaikeuksia elättää toisiaan tai itseään.

Hetken harkitsen kääntyväni ja jatkavani matkaa. Ehkä lähellä on lisää taloja. Ei kukaan asuisi kaukana kylästä saatika sitten keskellä metsää. Vedän syvään henkeä ennen kuin valmistaudun koputtamaan.

Koputan muutaman kerran oveen. Saan vastaukseksi ukkosen jyrähdyksen ja sydämmeni alkaa hakkaamaan nopeampaa. Koputan uudelleen tällä kertaa kovempaa. Huppu peittää kasvoni ja tuijottelen maahan. Minua hermostuttaa. Kuinka he suhtautuvat minuun.

Kuulen lähestyviä askeleita ja pian ovi tempaistaan auki.

"Kuka olet? Mitä asiaa?"

Kuulen tytön heleän, mutta epäluuloisen äänen. Tajuan olevani varmasti outo näky. Kuka nyt liikuskelisi ulkona tähän aikaan ja vielä tälläisellä säällä?

"Tom! Täällä ovella on joku outo hiippari."

Tytön taakse ilmestyy häntä vanhempi poika. Olen varma että hän mulkoilee minua.

"Mitä haluat?"

Kuulen pojan äänessä tiukan sävyn kun hän jatkaa:

"Kuka edes olet."

Vasta silloin muistan että huppu estää heitä näkemästä kasvoni. Lasken sen hitaasti alas ja kohdistan katseeni heihin. Molempien suut loksahtavat auki ja silmät muuttuvat lautasen kokoiseksi.

Pitävätkö he minua jonakin ufona?

~~·~~·~~

Sain taas uuden luvun tehtyä. Inspiraatiota riitti paljon joten tämä tuli aika nopeasti. Mukavia lukuhetkiä.