Behind the wall (Valmis)

18. Kaaosta linnassa

Anna:

Jatkan matkaa sairastuvalle ja ohitan Lucaksen matkalla. Tämä liittyy hymyillen seuraani, mutta huomaan hänen olevan huolestunut.

En sano mitään vaan kävelen hiljaa eteenpäin. Pääsen nopeasti määränpäähäni ja menen varovasti sisään hiljaiseen huoneeseen. Näen yhden hoitajan istuvan hämärässä huoneessa Leyan sängyn vierellä.

"Onko hänen tilansaan muuttunut?"

Hoitaja pudistelee päätään.

"Hän on vieläkin tajuttomana. Olemme koittaneet tehdä parhaamme, muttei mikään tunnu auttavan."

Nyökkään vakavana.

Päätän lähteä takaisin Tomin luokse. Kasvoillani on vakava ilme. Kiipeän rappuset takaisin ylös ja menen huoneeseemme. Tom istuu edelleen sängyllä kun menen sisään. Kävelen pojan viereen istumaan ja koitan saada hänen oloaan paremmaksi.

"Tom, sinun olisi hyvä mennä nukkumaan."

"En voi."

Katson poikaa päättävästi ja nousen ylös.

"Ei se auta Leyaa, että sinä olet väkisin hereillä koko yön ja olet aivan kuoleman väsynyt."

Pienen saarnaukseni päätteeksi Tom menee peiton alle ja alkaa nukkua. Minä itse luen vielä hieman yhtä linnasta lainaamaani kirjaa, kunnes menen vieressäni olevalle sängylle ja alan itsekkin nukkua.

Seuraava päivä ei juurikaan eroa edellisestä. Tom on kuin kuollut. Hän liikkuu käytävillä hiljaa kuin aave ja hänen kasvonsa ovat vakavat ja vaaleat. Alan jo pikkuhiljaa olla huolissani veljestäni.

Alian isä saapuu linnaan mukanaan paljon joukkoja ja alkaa tehdä suunnitelmaa vihollista vastaan.

Lucasin ja Alian kireät välit näkyvät ja he tiuskivat toisilleen kaiken aikaa. Lopulta mollemmat sulkeutuvat omiin huoneisiinsa.

Olen väsynyt kaikesta melskeestä mitä linnassa on tapahtunut. Päätäni särkee ja kaiken touhun lisäksi pitäisi hoitaa normaaleja siivoustöitä.

Autan hoitajia parhaani mukaan Leyan hoitamisessa. Olemme joutuneet kutsumaan kylän virallisen lääkärin paikalle. Hän on tuonut hyödyllisiä tavaroita ja minusta tuntuu että ne ovat jopa vähän kohentaneet Leyan tilaa.

Päivän päätteeksi laahustan kuin zombi huoneeseen ja heittäydyn selälleni makaamaan. Tom ei ole vielä tullut joten en viitsi mennä vielä nukkumaan. Sen sijaan nousen vaivalloisesti ylös ja menen suihkuun.

Jatkuvan vesivirran alla oloni helpottaa hieman ja minulle tulee virkeämpi olo. Olen silti edelleen erittäin streessaantunut.

Kun tulen pois kylpyhuoneesta ja vaihdan vaatteeni pitkään yöpukuun kuulen oven aukeavan. Odotan että tulija olisi Tom, mutta kyseessä onkin Alia. Tyttö on erittäin kiihtynyt ja hän tarraa minua kädestä.

"Mihin sinä minua nyt viet? Kello on jo lähempänä puolta yötä."

Alia jatkaa kuitenkin matkaa tukkaputkella. Samalla hän alkaa selittää hyvin katkonaisesti:

"Kyse on... Leyasta, sillä... hän.."

Tajuan tilanteen ja kiihdytän vauhtiani. Pääsemme yhdessä hujauksessa perille.

Ensimmäisenä näen lattialle polvistuneen Tomin. Seuraavaksi kiinnitän huomiota koneeseen joka piippaa kuin viimeistä päivää.

Samalla kun lääkärit kävivät täällä he toivat mukanaan laitteen. Se kuulemma tarkkaisee Leyan sydämmen tilannetta ja hälyttää tarvittaessa väkeä paikalle. Minusta on hienoa että meillä oli mahdollisuus saada se tänne, sillä keksintö on todella uusi eikä niitä ole vielä paljoa saatavilla.

Katselen lamautuneena kuinka hoitajat häärivät joka puolella ja koittavat saada Leyan sydämen jatkamaan pumppaamista. Tom itkee kuin viimeistä päivää ja minun tekee häntä sääliksi.

Huoneeseen tulee myös muita, muunmuassa Cara joka alkaa itkeä myös ja Rick näyttää surulliselta.

Yhteinen paniikki ja suru tarttuvat myös minuun ja samalla kun sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa rinnassani poskilleni alkaa putoilla kyyneleitä. Juuri kun hoitajat ovat menettämässä toivonsa laite rauhoittuu.

Katsomme kaikki silmät tarkkaavaisina Leyaa. Tämä makaa aloillaan ja kalpeana. Pian kone alkaa kuitenkin taas huutaa.

"Taistele Leya vielä vähän", kuiskaan murtuneena. En halua niin nuoren ja rohkean tytön kohtaavan kuolemaan näin aikaisin.

Kuulen Tomin itkuisen ja tuskaisen äänen:

"Jää Leya kiltti tänne."

Sen jälkeen poika murtuu uuteen kyynelryöppyyn.

Lopulta kone jälleen hiljenee. Katsomme sitä jännittyneenä. Onko Leya selvinnyt vai kuollut?

Mitään ei kuiteenkaan enää tapahdu. Menen varovasti lähemmäs ja kokeilen varovasti tytön rannetta. Haen pulssia sormillani ja huomaan Tomin tuijottavan minua anovasti. Minun silmiini kohoavat uudelleen kyyneleet kun näen veljeni sellaisessa tilassa. Hän todella rakastaa Leyaa.

Hymy syttyy kuitenki huulilleni kun löydän etsimäni. Pulssi on heikko, mutta ainakin se tuntuu.

"Hän elää yhä."

Huoneessa olijoiden kasvoille leviää huojentuneita ilmeitä. Samassa kuulemme käheän voihkaisun Leyan suusta.

Tom ponkaisee pystyyn ja tuijottaa Leyaa kiihkeästi. Tämä avaa silmänsä vaivalloisesti, mutta sulkee ne saman tien. Hetken kuluttua ne kuitenkin avautuvat ja sulkeutuvat uudelleen ja Leya vaipuu tajuttomaksi.

-----

Kun akuutti tilanne on ohi meidät passitetaan pihalle. Tom saa kuitenkin jäädä Leyan vierelle valvomaan ja uskon hänen olevan siinä koko yön.

Minä puolestani palaan sänkyyni ja nukahdan muutamassa minuutissa, sillä kaikki jännittäminen vei viimeisetkin voimani.

~~·~~·~~

Taas tuli yksi luku kirjotettua, vaikka se onkin vähän lyhyehkö. Mutta hei, onko tarina mielestänne edelleen hyvä?

Toivoisin saavani kommentteja ja voteja, sillä jos näen että tästä pidetään se antaa lisää motivaatiota kirjoittaa. Ja miksei vaikka parannusehdotuksiakin? (;