Behind the wall (Valmis)

27. Surman suuhun

Leya:

Pikku hiljaa vatsassani ollut nipistely muuttuu koko kehoa rasittavaksi jännitykseksi. Sydämeni hakkaa kiivaasti rinnassani ja perhoset lentelevät vatsassani.

Vedän mustat saapikkaat jalkoihini ja katson itseäni peilin läpi. En ole tunnistaa itseäni. Päälläni on mustat tiukat housut ja musta pitkähihainen. Kasvojeni peitoksi olen kietonut tumman huivin. Lyhyeksi leikattu tukkani kehystää kasvojeni vakavaa ilmettä.

Kädet täristen otan huoneeni lattialla olevan jousipyssyn ja nuolikotelon, jonka olen jo täyttänyt teräväkärkisillä nuolilla. Nostan nuolikotelon selkääni niin että sen nahkainen kantovyö kulkee rintani halki. Jousipyssyn otan käteeni.

Nyökkään itselleni rohkaisevasti ja astun sitten varovasti ulos huoneestani. Käytävän seuraavassa kulmassa näen Alian, joka odottelee minua kädet puuskassa ja hermostunut ilme kasvoillaan.

Sanaakaan sanomatta me lähdemme yhdessä jatkamaan matkaa. Pääsemme vaivattomasti ulos ja jatkamme muurin lieppeille. Alia on siirtänyt vartiokierrosta hieman myöhemmälle, joten saamme olla rauhassa.

"Muista olla varovainen. Tahdon ystäväni ehjänä takaisin."

Nyökkään päättäväisenä ja rutistan Alian halaukseen. Puren hampaitani yhteen, etten itkisi. Nämä eivät ole jäähyväiset.

Irrottaidumme toisistamme. Hengähdän hiljaa ja käännyn sitten lähteäkseni. Pidän kovempaa kiinni kädessäni olevasta jousipyssystä.

Varjojen turvin lähden kohti vihollisen leiriä. Matkalla yritän muistella kaikkea mitä Lucas on minulle opettanut. Nyt jos koskaan tarvitsen niitä taitoja.

Hätkähdän muutaman kerran ympäriltäni tulevia rasahduksia. Kun olen melkein perillä vedän vielä tumman hupun päähäni. Nyt se on menoa.

Astelen leveämmälle polulle ja kävelen jämerin askelein sisäänkäyntiä valvovan miehen luo. Hänellä on tummat vaatteet kuten minullakin. Koitan olla värähtämättä hänen tummien silmiensä katsetta, kun pysähdyn vain metrin päähän.

"Minnekkäs sinä olet matkalla?"

"Kuulin kapinasta ja pitkän harkinnan päätteeksi tajusin haluavani liittyä teihin. Tahdon puhua johtajanne kanssa."

Sävähdän kovaa ja karheaa naurua. Irvistän hieman kun näen miehen keltaiset hampaat.

"Oletpas sinä typerä. No minulle on aivan sama. Eiköhän johtaja jotain sinusta saa vaikka et meihin pääsisikään liittymään."

Lasken pääni hetkeksi ja lähden jatkamaan matkaa vielä enemmän kauhuissani. Perässäni kuulen opasteet oikeaan paikkaan.

Ohitseni kulkee paljon porukkaa, mutta kukaan ei katso minua juurikaan sekuntia kauempaa. Niinpä rentoudun vähän ja tarkastelen leiriä. Suurin osa nukkuu teltoissa, mutta kun pääsen leirin keskustaan näen pienen puisen mökin.

Taon nyrkilläni ovea ja pian ulos kävelee joku. Vieras henkilö astelee ohitseni tikari vyöhönsä sidottuna ja minä pääsen pujahtamaan sisään.

"Kuka olet ja mitä haluat?"

Kohotan katseeni ja näen naisen kasvot. Yllätyn hieman, sillä kuvittelin aina kapinallisten johtajan olevan mies.

"Tahdon liittyä teihin."

Kohotan leukani ja koitan näyttää uhmakkaalta. Vastaukseksi saan kuitenkin jälleen naurua.

"Älä näytä noin happamalata. Tänne ei oteta mitään hupakkoja naisenalkuja muihin tehtäviin kuin miesten viihdyttämiseen."

Kiristelen hampaitani suutuksissani.