Behind the wall (Valmis)

8. Huolia

Anna:

Oli kulunut viikko Leyan lähdöstä. Tom oli ollut etäinen siitä asti. Yritin antaa hänelle tilaa vaikka mieleni tekikin lohduttaa. Uskoin että tytön lähtö oli sattunut. Tom oli kertonut minulle kuinka oli ihastunut Leyaan ja sitten tyttö vain lähti.

Istun kutomassa sukkaa kun kuulen koputuksen. Tom menee avaamaan ja pian hän kävelee luokseni tyttö ja poika perässään. Vanhempamme ovat tänään koko päivän ja yön poissa joten olemme keskenämme. Lasken kutimeni alas ja valmistaudun vastailemaan kysymyksiin.

"Onko Leya käynyt täällä?"

"Mitä se teille kuuluu?"

Tomin ääni on syyttävä kun hän katsoo tyttöä.

"Kyllä kuuluu.."

"Odota. Sanoit Leya. Te tunnette."

En voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen että prinsessa etuliite puuttui.

"Niin tunnemme. Olen Cara ja tämä on Rick."

Tom mulkaisee Rickiä syyttävästi.

"Kyllä hän oli tällä mutta hän lähti jo viikko sitten."

He vaihtavat kauhistuneet katseet.

"Mitä nyt?"

"Olemme etsineet häntä jo muutaman päivän. Kaikki sanovat että ovat nähneet hänet muttei viikon sisällä kertaakaan. Luulen että hänelle on sattunut jotain."

Tom valahtaa kalpeaksi.

"Ja te tulitte vasta nyt!"

"No emme me aiemminkaan ehtineet."

"Jos kerran välität hänestä miksi oket noin rauhallinen?"

Rick katsoo Tomia hieman hämmentyneenä mutta tuntuu sitten tajuavan.

"Olemme ystäviä. Usko mitä haluat. Ja olen minä huolissani turha panikointi vain ei auta. Mitä tehdään?"

"Mennäänkö etsimään?"

Cara nyökkää ja päädymme kaikki menemään ulos. Erkanemme kaikki eri suuntiin ja koitamme saada vihiä siitä missä Leya voisi olla. Tunnin kuluttua näemme jäleen talomme edessä. Kukaan ei ole löytänyt mitään joten joudumme menemään väsyneinä ja turhautuneina sisälle. Meistä ärsyyntynein on silti Tom. Syömme pienen iltapalan ja menemme pehkuihin jotta jaksaisimme huomenna jatkaa. Ei aikaakaan kun jo nukahdan.

-----

Herään siihen että joku ravistelee minua. Avaan silmäni ja näen Caran.

"Tule katsomaan."

Sen sanottuaan hän lähtee.

Nousen ylös ja kävelen keittiöön. Kaikki muut ovat jo hereillä ja pukeissa kun istun pöytään. Käännän katseeni kirjeeseen joka lepää pöydällä.

"No mitä me odotetaan? Avataan se."

Tom nappaa kirjeen käteensä ja avaa kuoren tottuneesti. Hän kaivaa puhtaan paperi esille ja alkaa lukea:

Tyttö nuori yksinään vaeltaa surua kasvoillaan. Vapaa on. Mut silti onneton. Jonkun jos löytäis. Sen yhden vaan.

Tyttö sillan kaiteelle istuu ja veteen kuohuvaan pyynnön kuiskaa:
"Voi kiltti anna mulle seuraa. Yksinäisiin päiviin puuhaa."

Kun Tom lopettaa lukemisen katson Caraa. Hänen kasvonsa ovat valkeat kuin lakanat ja silmät suuret.

"Näytä kirjettä."