Unohdetut

7. luku - Jesse

"'Cause you make me feel like, I've been locked out of heaven, for too long, for too long. Oh oh oh oh oh", Sue lauloi kuvitteelliseen mikrofoniin tanssien musiikin tahdissa onnellisena.

Jesse istui Suen sängyllä katsellen näkyä lumoutuneena. Hän olisi voinut katsella Sueta kaikki päivät kyllästymättä koskaan."Eikö tämä biisi ole yli viisikymmentä vuotta vanha?" Jesse kysyi.

Sue nauroi ja heristi Jesselle sormeaan. "Klassikot eivät vanhene koskaan."

"Sinä olet klassikko", Jesse sanoi ja veti Suen syliinsä. Sue istahti Jessen päälle hajareisin ja painoi huulensa tämän huulille. Suudelma muuttui nopeasti kiihkeäksi, ja Jesse oli juuri aikeissa liu'uttaa kätensä Suen hameen helman alle kun Sue vetäytyi nauraen kauemmas.

"Pitäkää kätenne kurissa, herra Carelli", hän kuiskasi ja näpäytti Jesseä leikkisästi sormille.

Jesse murisi tyytymättömänä ja painoi päänsä Suen olkaa vasten. "Tiedät varmaan, että tämä tekee minut hulluksi."

Sue nousi seisomaan ja käveli peilipöytänsä luokse lisätäkseen huulikiiltoa. Hän kumartui pöydän yli tarkoituksellisen hitaasti (niin että Jesse varmasti näki hänen takapuolensa), ja oli salaa hyvillään nähdessään peilin kautta pojan ihailusta hehkuvat silmät.

"Syytä itseäsi. Satun nimittäin tietämään että kaikki tallisi pojat tekivät siveyslupauksen, joka kestää ensi viikon osakilpailuun asti. Löitte asiasta jopa vetoa", Sue sanoi ja tuli sitten antamaan Jesselle uuden suudelman. "En halua, että minun poikaystäväni on rikkuri."

Jesse olisi kovin mielellään ruvennut rikkuriksi, mutta päätti kuitenkin alistua kohtaloonsa. Jos Sue oli päättänyt jotain, sille ei kukaan mahtanut mitään.

Jesse kävi pitkälleen sängylle ja veti Suen viereensä. Tämä painautui lähemmäs Jesseä ja nuuhki pojan kaulaa. Jesse tuoksui hyvälle, eikä Sue olisi halunnut tämän koskaan lähtevän. Kello oli kuitenkin jo paljon.

"Sinun on varmaan parempi mennä", Sue kuiskasi Jesselle.

Jesse pyöräytti silmiään. "Ai koska isäsi tulee kohta kotiin?"

Sue nyökkäsi ja Jesse tunsi tutun ärtymyksen piston. He kiistelivät asiasta usein, eivätkä toistaiseksi olleet päässeet puusta pitkälle.

"Sue, muru. Miksen voisi esittäytyä isällesi tänään? Minähän voisin jäädä vaikka illalliselle", Jesse sanoi ja nousi istumaan. Hän tiesi vastauksen etukäteen, mutta halusi silti kuulla sen tytön suusta.

Sue huokaisi. "Jesse. Kuten vallan hyvin tiedät, niin isäni on tämän alueen ylituomari ja sinulla puolestaan on rikosrekisteri. Isä ei ymmärtäisi meidän juttua. Hän heittäisi sinut pihalle ja pitäisi huolen siitä, että emme koskaan enää tapaisi."

"Mutta minä olen muuttunut ja voin todistaa sen. Isäsi sitä paitsi tunnetaan reiluna tyyppinä. Mikset antaisi hänelle mahdollisuutta?" Jesse yritti vedota Sue'n katseellaan, mutta tuloksetta.

Sue puraisi huultaan ja kietoi kätensä Jessen ympärille. "Minä tiedän. Kulta, minä tiedän. Mutta anna minulle vielä vähän aikaa, jooko? Anna minulle aikaa pehmittää hänet."

Jesse pudisti päätään turhautuneena. "Pakko kai se on." Hän painoi huulensa Suen otsalle. "Kunhan lupaat, ettet koskaan jätä minua tämän takia. Tai mistään muustakaan syystä."

"En koskaan. Minä rakastan sinua." Sue painoi huulensa Jessen huulille ja tämä vastasi suudelmaan hellästi.

Samassa ulko-ovi kolahti alakerrassa ja Sue vetäytyi kauemmas kauhistunut ilme kasvoillaan. "Hän on kotona. Sinun on mentävä. Nähdään huomenna."