Unohdetut

16. luku - 336 tuntia

"Joko te idiootit vihdoin alatte käsittää, että tämä porukka pitää ottaa tosissaan? He eivät piru vieköön ole mitään amatöörejä. Tämähän on puhdasta terrorismia!" Milla Ash huusi ja löi nyrkkiään pöytään.

Unohdettujen tuotantoryhmä oli kutsuttu koolle ylimääräistä kokousta varten. Millan lisäksi paikalla olivat sarjan toinen päätuottaja Michael Hirch, formaatin vastaava ohjaaja Pam Olsen sekä Unohdettujen turvallisuuspäällikkö Daniel Torres. Agatha Norton oli toisella puolella maata rekrytoimassa uutta kokelasta, joten hänen tilallaan kokouksessa valtion edustajana toimi mies nimeltään Joseph Cox. Cox oli noin satavuotiaalta näyttävä harmaahapsinen ja langanlaiha mies, jonka Milla pelkäsi menehtyvän sydänkohtaukseen hetkenä minä hyvänsä.

Koko tuotantoryhmän ydin oli siis koolla lukuun ottamatta Ebba Morrisia, joka sunnuntain lähetyksen tapahtumien jälkeen oli vedonnut äkilliseen migreeniin ja ilmoittanut pitävänsä muutaman päivän sairausloman. Ebban lähettämien levottomien viestien perusteella Milla kuitenkin tiesi koko kansan rakastaman juontajan olevan luultavasti tälläkin hetkellä tukevassa kolmen promillen humalatilassa. Ebba pitäisi saada tokenemaan ennen seuraavaa lähetystä, mutta se ei ollut tämän päivän murhe. Juuri nyt heillä oli polttavampiakin ongelmia.

Milla oli toiminut Unohdettujen päätuottajana sarjan alkumetreiltä lähtien, mutta ensimmäistä kertaa monivuotisen uransa aikana hän tunsi asemansa uhatuksi. Sitä uhkasi tuntematon ryhmä ulkopuolisia, joiden aikomuksia ei missään nimessä voinut kutsua kunniallisiksi. Ja se sapetti Millaa.

"Milla hyvä, etköhän sinä nyt maalaa piruja seinille. Tilanne on täysin hallinnassa", Michael Hirch totesi teennäisen rentoon tapaansa ja Milla olisi halunnut kuristaa kollegansa.

"Hallinnassa? Tämä itseään Vapaudeksi nimittävä terroristiporukka kaappasi Sue Gillinghamin neniemme alta ja sinä sanot tilanteen olevan hallinnassa? Etkö se ollutkin sinä, joka halusi salata Suen katoamisen yleisöltä? Se oli virhe!" Milla kirkui. "Ja nyt Vapaus suorastaan hieroo suolaa haavoihimme. Tietenkin he ilmoittivat Suen olevan elävien kirjoissa, olisihan se pitänyt tietää! Kaiken lisäksi he vielä kehtaavat esittää meille uhkavaatimuksia. Michael, hehän vaatimalla vaativat meitä kokoontumaan tänään, tässä huoneessa ja tällä kellonlyömällä, koska he haluavat "keskustella kanssamme". Ja mitä me teemme? Juuri mitä he haluavat! Eivät he tule ilmestymään paikalle ja tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin. Mutta sinun mielestäsi tilanne on edelleen hallinnassa? Hemmetin hemmetti", Milla puhisi ja Pam yskäisi kiusaantuneena. Milla ei välittänyt siitä. Michael oli typerä lammas jota piti osata käsitellä saadakseen haluamansa, mutta tällä hetkellä Milla ei tahtonut jaksaa miehen turhankin lepsuja otteita.

"Me istumme täällä tänään, koska meidän tulee tietää mitä meillä on vastassamme", Michael vastasi vähän turhankin lipevästi ja väläytti perään sangen tekopirteän hymyn.

"Sieppaus oli valitettava takaisku", Joseph Cox raakkui paikaltaan. "Valitettava tosiaan. Neiti Gillignhamin eheytymisprosessi oli vielä pahasti kesken."

Milla katsoi vanhaa miestä otsa rypyssä. Oliko tämä kuullut sanaakaan siitä mitä he olivat juuri puhuneet?

"Minua kiinnostaisi edelleen tietää miten helvetissä vakavasti loukkaantunut tyttö ylipäätään pääsi pakenemaan huippusuojatulta alueelta?" Michael esitti kysymyksen, joka jopa Millankin mielestä kieltämättä oli aiheellinen. Suen katoamisesta oli kulunut jo kuukausi, mutta he eivät vieläkään olleet saaneet alueen vartijoilta kunnollista selostusta tapahtumien kulusta.

Kaikki kääntyivät katsomaan turvallisuudesta vastaavaa Daniel Torresia, miestä jonka hartiat olivat leveät kuin ladon ovet. Daniel raaputti ruskettunutta niskaansa sangen kiusaantuneen oloisena ja Milla pahoin pelkäsi, että he tuskin tulisivat tänäänkään saamaan kiperästi kaipaamiaan vastauksia. Daniel kun olisi selvästi halunnut olla missä tahansa muualla kuin tämän pöydän ääressä.